Ihminen hakee aina oikoteitä.
Solumme pyrkivät säästämään energiaa. Aivomme tulkitsevat vain osan signaaleista ja ärsykkeistä ja päättelee loput, koska kaikkien signaalien tulkitseminen veisi kaiken energian. Kun keho tarvitsee energiaa, se ottaa sen ensimmäisenä sieltä, mistä se helpoiten lähtee, eli lihaksista ja elimistä (sen jälkeen, kun kehossa oleva vapaa energia on käytetty) ja viimeisenä sieltä, mistä me haluaisimme, eli läskistä.
Tehokkuus on turhaa, jos sillä uhrataan luovuus.
Moni tämän päivän “keksinnöistä” auttaa meitä ponnistelemaan koko ajan vähemmän ja vähemmän, koska teknologia ja koneet tekevät yhä enemmän asioita puolestamme.
Muistan lukeneeni, että Oxfordin yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan keskiverto antiikin ajan ihminen oli paljon älykkäämpi kuin tänä päivänä. Se johtuu siitä, että antiikin ajan ihminen joutui ponnistelemaan ja käyttämään aivojaan arjen askareissa paljon enemmän kuin me 2020-luvulla elävät.
Monesti onkin kritisoitu, että jos Piilaakson aivot käyttäisivät resurssinsa oikeasti merkityksellisten asioiden parantamiseen, maailma olisi todella paljon parempi paikka. En sano, etteivätkö vaikkapa sähköpotkulaudat olisi tosi kiva juttu. Mutta en tiedä, oliko jalkaisin liikkuminen kaupungeissa kuitenkaan niin iso ongelma, että se piti ratkaista teknologialla?
En ole missään ammattikunnassa havainnut niin syvää rakkautta omia ideoita kohtaan kuin markkinoijissa.
Miksi kerron tämän kaiken? Siksi, että kaikella kertomallani voi argumentoida sen, että markkinointi voi pelastaa maailmaa. Markkinointi on luova pesäke, jossa nih-ilmiön voimakkuuden voi kertoa vähintään kymmenellä.
Markkinoinnissa on syntiä kopioida. Kaikki pitää keksiä alusta asti itse. Jos joku toinen toimisto on jo tehnyt hyvän pohjatyön ja määrittänyt brändin ytimestä 80 prosenttia, se työ kannattaa heittää roskakoriin ja aloittaa alusta. Jo tehdyn työn hyödyntäminen olisi merkki laiskuudesta. Ja sitä markkinoijat eivät halua olla.
Jos kampanja on toiminut vuoden päivät hyvin, niin on jo korkea aika keksiä uusi, koska markkinoinnin tekijät ovat tylsistyneet saman renkutuksen kuulemiseen ja näkemiseen. Tarvitsemme kipeästi uutta ja raikasta.
En ole missään ammattikunnassa havainnut niin syvää rakkautta omia ideoita kohtaan kuin markkinoijissa. Oma idea on aina paras, koska minä keksin sen – eikä kukaan muu. Ja minähän en kopioi. Tehokkuus on turhaa, jos sillä uhrataan luovuus.
Loppujen lopuksihan luovuus ja ainutlaatuisuus on se, mikä palkitaan gaaloissa ja kilpailuissa. Sen perään haikaillaan, sitä tavoitellaan ja siitä ylistetään.
Siksi olen sitä mieltä, että markkinoijan asenteella voi oikeasti jopa pelastaa maailman.
Markkinoinnin tuloksellisuutta peräänkuulutetaan entistä enemmän, mutta mitä se lopulta tarkoittaa tai markkinointiorganisaatiolta vaatii? Tätä pohtii kolumneissaan Mika Hyötyläinen.
