Jalkapallon MM-kisojen ympärillä ei ole koskaan ollut näin suurta painolastia. Kaikki kritiikki on kuitenkin täysin ansaittua ja perusteltua.
MM-kisat alkavat marraskuun lopussa Qatarissa, joka sai turnauksen rahalla. Kansainvälinen jalkapalloliitto Fifa ei kyennyt rahanhimossaan järkevään ajatteluun, vaan uskoi sinisilmäisesti, että tästä voisi tulla jotain hyvää.
Vaikka kisat eivät ole vielä edes alkaneet, voidaan jo nyt todeta, ettei mitään hyvää ole luvassa. Jopa urheilullinen nautinto kärsii, kun pelin lomassa mieleen juolahtaa, että turnaus maksoi tuhansia ihmishenkiä.
Lähteestä riippuen luku vaihtelee, mutta esimerkiksi The Guardian -lehden mukaan turnausprojektin aikana on kuollut yli 6500 työntekijää, jotka kaikki olivat maahanmuuttajia. Kuolemat johtuvat vain ja ainoastaan surkeista työolosuhteista.
Orjatyö on vain yksi tekijä tässä farssissa. Qatar on kaiken kaikkiaan alkukantainen takapajula, jossa ihmisoikeudet ovat toissijainen asia. Esimerkiksi homoseksuaalisuudesta tuomitaan vankilaan tai pahimmassa tapauksessa kuolemaan.
Eikä voida tietenkään unohtaa turnauksen ilmastokuormaa: Qatarilla ei ollut fasiliteetteja, joten öljypohatat polttivat miljardeja dollareita stadioneiden, hotellien ja muun infran rakentamiseen. Turnaus kestää kuukauden, ja sen jälkeen rakennukset jäävät tyhjän pantiksi.
Fifa teki historiallisen virheen myöntäessään kisat Qatarille. Suomen valtion omistama media Yle puolestaan teki historiallisen upean päätöksen linjatessaan, ettei kisoihin lähetetä yhtään urheilutoimittajaa, selostajaa tai jalkapalloasiantuntijaa. Kaikki urheilusisällöt hoidetaan Pasilasta etänä.
Sen sijaan Yle lähettää paikan päälle ulkomaantoimittaja Sampo Vaarakallion ja Svenska Ylen toimittaja Sebastian Backmanin, jotka eivät perehdy urheiluun, vaan maan yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Yle kertoi asiasta tänään tiistaina.
Urheilutapahtumat ovat järjestäjälle aina valtava tilaisuus markkinoida maata ja kehittää turismiaan. Urheilun ohella mediat tekevät perinteisesti sisältöjä maan nähtävyyksistä ja kulttuurista. Qatar luuli, että maa pystyisi “urheilupesemään” paskanhajuiset housunsa.
Ehkä se pystyykin jossain päin maailmaa, mutta ei Suomessa – kiitos Ylen.
Yle teki arvoihinsa pohjautuvan päätöksen ja osoitti suoraselkäisyyttä. Edes maailman yksi suurimmista urheilutapahtumista ei saanut Yleä luopumaan periaatteistaan. Ehkä juuri tällaisen brändikäyttäytymisen takia Yle valittiin viime vuonna Suomessa Vuoden brändiksi.
Toivottavasti muu mediamaailma ottaa Ylestä mallia. Jokaisen mediatalon pitäisi nostaa urheilun lisäksi keskiöön Qatarin yhteiskunnalliset ongelmat.
Yle antoi samalla hyvän esimerkin muillekin kuin vain mediabrändeille. Lukuisat suuryhtiöt sponsoroivat turnausta, ja valtaosa niistä on pysynyt hiljaa. Sekin on äärimmäisen noloa.
