Jos kysyisin kymmeneltä kadulla vastaan tulevalta, miten suomalaisten kulutuksen hiilijalanjälki on kehittynyt 2000-luvulla, aika moni vastaisi, että se on noussut tai vähintäänkin pysynyt samana. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Suomalaisten kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjälki on lähes puolittunut tällä vuosisadalla.
Äkkiseltään voisi ajatella, että suomalaisten kulutusmenot ovat laskeneet, kun päästöt ovat pienentyneet näin merkittävästi. Suomalaisten kulutusmenot eivät kuitenkaan ole 2000-luvulla laskeneet, vaan nousua on ollut kymmeniä prosentteja.
Mistä päästövähennykset ovat sitten tulleet?
Populistit levittävät tarinaa, jossa ilmastotoimet merkitsevät vain luopumista ja elintason heikkenemistä.
Asumisen ja siihen liittyvän energiankulutuksen päästöt ovat vähentyneet noin 60 prosenttia, liikkumisen päästöt 43 prosenttia ja muiden tavaroiden ja palveluiden kulutuksen päästöt 32 prosenttia. Ruuan kulutuksesta aiheutuvat päästöt ovat laskeneet 17 prosenttia.
Muutoksen taustalla on päästöjen väheneminen tuotannossa niin Suomessa kuin ulkomailla. Suomessa päästöt ovat tippuneet etenkin energiantuotannossa, mikä välittyy myös kulutukseen.
Suomalaisten kulutuksen hiilijalanjäljestä arviolta 46 prosenttia syntyy ulkomailla, joten positiivinen kehitys maailmalla heijastuu suomalaisten kulutuspäästöihin.
Päästövähennysten vaikutus arkeemme on ollut kohtalaisen pieni. Siitä huolimatta populistit levittävät tarinaa, jossa ilmastotoimet merkitsevät vain luopumista ja elintason heikkenemistä.
Päästövähennykset ja hyvinvointi ovat yhdistettävissä.
Onko suomalaisten elämä todella muuttunut ankeammaksi vuodesta 2000, josta päästömme ovat puolittuneet? Ei tietenkään. Populistien lietsoma pelottelu on perusteetonta, sillä päästövähennykset ja hyvinvointi ovat yhdistettävissä.
Suomalaisten kulutuksen hiilijalanjälki per henkilö on nyt 7,7 tonnia hiilidioksiekvivalenttia, kun se vuonna 2000 oli 14 tonnia hiilidioksiekvivalenttia. Saavuttaaksemme Pariisin sopimuksen 1,5 asteen tavoitteen hiilijalanjäljen tulisi laskea 2,5 tonniin hiilidioksiekvivalenttia vuoteen 2030 mennessä.
Tekemistä siis riittää. Mennyttä kehitystä tarkastelemalla voidaan kuitenkin todeta, etteivät päästövähennykset romuta suomalaisten hyvinvointia. Pikemminkin päinvastoin.
Niin sanotut helpot päästövähennykset on jo tehty. Nyt edessä on enemmän ihmisten arkeen liittyviä toimia. Kun esimerkiksi yksi lentäen tehty kaukomatka aiheuttaa jopa kolme tonnia päästöjä, on selvää, etteivät sellaiset nykymuodossaan mahdu 1,5 asteen mukaiseen elämäntapaan.
Nykyiset polttomoottoriautomme siirtyvät auttamattomasti vähitellen historiaan, kun tieliikenne sähköistyy. Ruokajärjestelmä aiheuttaa noin kolmanneksen ilmastopäästöistä, ja noin 3/4 ruokajärjestelmän päästöistä tulee eläinperäisestä ruoasta. Ruokavaliomme on siis muututtava paljon nykyistä kasvispainotteisemmaksi.
Heikentävätkö nämäkään edessä olevat muutokset elämänlaatuamme, kuten populistit pelottelevat? Tuskinpa. Ne ovat pikemminkin askeleita kohti terveempää ja kestävämpää elämää. Kunhan emme anna valtaa jarruttajille, ihmettelemme 2040-luvulla, mihin ne päästöt katosivat.
Niklas Kaskeala on pitkän linjan ilmasto- ja vastuullisuusammatilainen. Hän haastaa rohkeasti yrityksiä ja toimistoja, jotka keskellä pahenevaa ilmastokriisiä ja luontokatoa edelleen sortuvat jatkuvaan viherpesuun.
