– Me Too on mennyt liian pitkälle.
Tämä toisinaan kuultava lausahdus saa Me Too -liikkeen perustajan Tarana Burken ärsyyntymään.
– Miten voi mennä liian pitkälle siinä, että pyrkii tukemaan seksuaalista väkivaltaa kokeneita? Miten mainostaja tai markkinoija voi muka sanoa, ettei halua olla mukana auttamassa seksuaalisen väkivallan uhreja? Burke kysyy.
Hän piti puheenvuoronsa lähes täydelle salille Cannes Lions -festivaalin avauspäivänä.
Burke haaveilee, että Me Too -liike voisi päästä yhteistyöhön sellaisten brändien kanssa, jotka haluavat kertoa tarinoita seksuaalista väkivaltaa kokeneista ja siitä selvinneistä.
Vaikka Me Too nousi suuren yleisön tietoisuuteen vasta viisi vuotta sitten, on Burke tehnyt töitä liikeen parissa jo paljon pidempään. Hän sai idean liikkeeseen vuonna 2007. Kantavana ajatuksena oli voimaannuttaa empatian avulla seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi joutuneita värillisiä naisia.
Hashtag voimisti liikettä ja toi sen suuren yleisön tietoisuuteen vuonna 2017, mutta Burke muistuttaa, että hashtag ei ole sama asia kuin Me Too -liike.
– Me Too on laaja liike seksuaalista väkivaltaa vastaan. Se ei ole kampanja, ohjelma tai yksi hashtag.
Burke korostaa, että liikkeen tarkoitus on se, että seksuaalista väkivaltaa kohdanneet ihmiset tulisivat näkyviksi ja saisivat tarvitsemaansa tukea.
Hashtag ei ole sama asia kuin Me Too -liike.
– Me autamme ihmisiä jaloilleen ja muistutamme, että elämä jatkuu.
Siksi Burke sanookin Me Too -liikkeen yhden suurimmista haasteista olevan se, että selviytyjien tarinat ovat jääneet kokonaan kertomatta. Tarinat ovat keskittyneet seksuaalista väkivaltaa käyttäneisiin.
Burke haaveilee, että liike voisi löytää yhteistyökumppaneiksi sellaisia brändejä, jotka haluaisivat kertoa tarinoita seksuaalista väkivaltaa kokeneista ja siitä selvinneistä.
– On paljon brändejä, jotka haluavat olla mukana luomassa maailmasta turvallisempaa. Me Too -liikkeen tukeminen tavalla tai toisella voi olla siihen yksi keino, Burke muistuttaa.
Seksuaalisen väkivallan lisäksi Cannesin maanantaissa kuultiin puheenvuoro myös esimerkiksi kulttuurisesta omimisesta. Jälkimmäisestä nousi lavalle puhumaan muun muassa eteläafrikkalainen kuvittaja ja luova suunnittelija Karabo Poppy.
Markkinointikontekstissa kulttuurisella omimisella voidaan tarkoittaa esimerkiksi sitä, että brändi lainaa elementtejä tuotteeseensa tietystä kulttuurista ja hyötyy siitä taloudellisesti, mutta itse kulttuuri ja sen edustajat eivät hyödy lainasta millään tavalla. Kyse ei siis ole yhteistyöstä, vaan toisen osapuolen hyödyntämisestä.
Poppy auttaa brändejä välttämään kulttuurista omimista suunnittelemalla ja toteuttamalla niille kampanjoita, joihin on haettu inspiraatiota afrikkalaisesta kulttuurista, mutta joissa ei kuitenkaan sorruta kulttuuriseen omimiseen. Hän luottaa töisään eläväiseen, afrikkalaiseen estetiikkaan – ja brändit luottavat Poppyyn, kuten hän itse asian ilmaisee.
– Autan brändejä luomaan eettisesti kestäviä suhteita afrikkalaiseen kulttuuriin. Onnistuneen kampanjan tunnistaa siitä, että kulttuuriin kuuluvat reagoivat kampanjaan, Poppy sanoo.
Niin tapahtui silloin, kun Poppy suunnitteli Niken Air Force 1 -kenkiin kolme mallia. Ne otetiin hyvin vastaan ja myytiin loppuun hetkessä. Poppy on tehnyt yhteistyötä myös esimerkiksi Kentuckty Fried Chickenin ja Apple Musicin kanssa.
