Meillä on ollut kahdet bisnestreffit, kun soitat esihenkilölleni ja toivot, ettemme tapaisi enää kanssasi.
En oikeastaan ole yllättynyt. Se on väreillyt välillämme ilmassa. Siis se, ettei meistä tule uusia ideoita yhdessä lietsovaa ja onnistumisista hehkuvaa kumppaniparia. Meidän juttumme ei johtaisi edes tyydyttävään kumppanuuteen saatika kaikkien unelmoimaan superliittoon yhteisine bisneskirjoineen ja Cannes-keissien raapustamisineen.
Järjestetty kumppanuussuhde, jonka organisaation CRM-järjestelmä pakotetusti luo, ei aina toimi. Asiakasvastaavan ja asiakkaan yhteyshenkilön nimet saattavat näyttää yhdessä hyvältä, mutta siihen se jääkin.
Me emme onnistuneet kanssasi edes tervehtimisessä.
Kun ensi kerran tapasimme, oli minulla jo olo, ettemme kuulu samaan huoneeseen. Kohtaamisemme oli kuin olisi yrittänyt saattaa yhteen Brio-junaradalla ajavia vaunuja samannimisillä magneettinavoilla: ei tuntunut olevan mitään, mikä voisi lähentää meitä.
Kerroin tuntemuksestani toimistolla. Johtajat vähän hymyilivät ja totesivat, että joillekin on haastavaa, kun yhteistyö organisaatioiden välillä on jatkunut pitkään ja yhteyshenkilö vaihtuu. Joskus uuden yhteyshenkilön kanssa alku on hakemista, minulle sanottiin.
“Mutta entä jos joku toinen olisi oikeasti parempi yhteyshenkilö tähän kumppanuuteen henkilönä”, haastoin.
“Ei, ei. Annetaan nyt olla, jatkat kuin ei mitään”, sanottiin.
Ongelmia syntyy, jos järjestetyn järkiliiton ja CRM-järjestelmän valtaan ei uskalleta puuttua. Kumppanuus näivettyy, ja siitä kielivät yhteistyön pieneksi käyvät tai täysin katoavat eurot.
Me emme onnistuneet kanssasi edes tervehtimisessä. Se oli kuin joskus kadulla vastaantulevan kävelijän kanssa törmäystä välttääkseen molemmat väistelevät toisiaan, ja sitten päädytään tanssimaan oikealle ja vasemmalle toistensa peilikuvina.
Onhan tämä kuitenkin hylkäämiskokemus.
Nauroin väärissä kohdissa. Katsoit minua oudoksuen. Sinä nauroit, ja minä olin hiljaa. Syntyi outoja, painostavalta tuntuvia hiljaisuuksia ja päällekkäin puhumista.
Kollegani säteilee. Tunnistan säteilyn välittömästi; nyt on syntynyt hyvä kumppaniliitto. Hän on tavannut sinut ja CRM-järjestelmään on kuin onkin vaihdettu nimiä. Teillä on ollut yhdessä tuottoisaa ja hauskaa. Olette nauraneet oikeissa kohdissa. Olette löytäneet heti rytmityksen keskustelulle. Lopputulema on mitä pitääkin – asiantuntijatiimi kasaan ja ison briiffin kimppuun!
Lapsuuden perhettä ei voi valita, mutta kaiken muun ympärillään olevissa ihmissuhteissa voi. Kiitos, kun et valinnut minua. Kiitos, kun toimit. Uskon sen olleen meille kummallekin parhaaksi. Ja parasta se oli varmasti meitä kumpaakin yhteistyöstämme mittaaville organisaatioillekin.
Illalla se kuitenkin iskee, nimittäin mikä minussa on vikana -rimpuilu. Vaikka kaikki on nyt, kuten pitääkin, ja tätä toivoin lopputulemaksi minäkin. Mutta onhan tämä kuitenkin hylkäämiskokemus.
Kohtauksia kohtaamisista -kolumnit kuvaavat markkinoinnin alan ammattilaisten elämää kohtaaminen kerrallaan. Ilman ihmisten välisiä kohtaamisia markkinointibisneksessä ei tapahdu mitään. Siksi kohtaamistapamme ja -taitomme ovat kriittisiä alan kehittymiseksi. Kohtaamisista havaintoja tekee Marica Thorén. Thorén työskentelee MarkkinointiUutisia julkaisevassa MarkkinointiKollektiivissa.
