”Haemme harjoittelijaa, jolla on jo kokemusta vähintään räjäyttävän somekampanjan toteuttamisesta, laajat verkostot valmiina ja kyky ottaa heti vastuulleen vaativimmat projektit.”

Kuulostaako tutulta? Jos kyllä, jokin on pahasti pielessä siinä, millä perustein harjoittelijoita rekrytoidaan.

Harjoittelun tarkoitus on, että opiskelija tai alanvaihtaja oppii käytännön taitoja ja kehittyy tulevaa ammattiaan varten. Harjoittelija ei siis ole valmis asiantuntija. Silti monissa ilmoituksissa vaaditaan kokemusta jopa vuosien ajalta juuri niistä samoista tehtävistä, joita harjoittelijan pitäisi vasta opetella.

‍

Ja vaikka vaatimusta kokemuksesta ei suoraan ilmoituksessa mainittaisikaan, valinnan taustalla vaikuttaa usein sama ajatus: valitaan se, joka osaa jo valmiiksi.

Erityisen selvästi ongelma näkyy viestintä- ja markkinointialalla. Harjoittelijan harteille asetetaan usein vaativia tehtäviä, kuten kokonaan uuden sosiaalisen median strategian rakentaminen tai jopa lomalla olevan vakituisen työntekijän tuuraaminen.

Todellisuudessa harjoittelun pitäisi keskittyä perustaitojen opetteluun. Taidot pitäisi opetella rauhassa ja ohjatusti työpaikalla niin, ettei harjoittelijan tarvitse pärjätä yksin tai arvailla.

Seuraan aktiivisesti sosiaalisessa mediassa käytävää keskustelua siitä, että harjoittelupaikat menevät yhä useammin kokeneille hakijoille, ja kuulen samaa viestiä myös tutuiltani. Usein rekrytoijat perustelevat valintaansa sillä, että tehtävään valittiin hakija, jolla oli muita enemmän kokemusta – vaikka kyseessä on harjoittelupaikka, jonka tarkoitus olisi tarjota ensimmäisiä työkokemuksia alalle tuleville. Ongelma ei ole kokeneissa hakijoissa, vaan siinä, että harjoittelupaikkoja saavat ne, jotka eivät niitä enää aidosti tarvitse.

Moni rekrytoija unohtaa, että kokemusta voi karttua myös muualta kuin palkkatöistä.

Moni rekrytoija unohtaa, että kokemusta voi karttua myös muualta kuin palkkatöistä. Opiskelujen aikainen aktiivisuus, vapaaehtoistyö ja harrastuneisuus voivat tuoda tuoretta ja luovaa ajattelua työpaikalle. Jos harjoittelijoita valitessa tuijotetaan vain valmista CV:tä ja työkokemusta, jää tämä arvokas potentiaali kokonaan hyödyntämättä.

Ymmärrän toki, että koska työmarkkinat ovat haastavat, jo kokemusta kerryttäneet osaajat hakevat epätoivoisesti harjoittelupaikkojakin. Olen tehnyt saman itsekin. Silti juuri tästä syystä tilanne pitää tunnistaa ja siihen pitää saada muutos.

Jos haet työntekijää, jolla on jo valmiiksi kokemusta, älä hae harjoittelijaa. Tarjoa entry-tason työpaikka ja anna harjoittelupaikat heille, joille ne oikeasti kuuluvat.

Rekrytoijien on aika herätä. Rohkaisen jokaista rekrytoijaa katsomaan hakijan persoonaa, potentiaalia ja motivaatiota, ei pelkästään CV:tä. Tutustu ajan kanssa hakijoihin ja panosta haastatteluihin. Uskalla olla erilainen. Muuten monta kultakimpaletta jää kyydistä pois.

Juttua muokattu 31.3.2025 klo 10.30: poistettu otsikosta ylimääräinen tarvitse-verbi.