Yrityskulttuuri on kilpailuetu, kuulen usein sanottavan. Mutta olen eri mieltä.

Yrityskulttuuri ei voi olla kilpailuetu, koska se, mitä et voi ymmärrettävästi kommunikoida, ei voi olla kilpailuetu.

Kulttuuri nimetään usein kilpailuetuna erityisesti rekrymarkkinoilla. Kysyin vuosia sitten isolta huoneelliselta markkinointi-, henkilöstö- ja viestintäihmisiä, kuinka monen mielestä teidän yrityskulttuurinne on kilpailuetu. Lähes kaikki nostivat kätensä.

Kilpailuedun saamisen pitää vaatia ponnisteluita. Muuten se ei olisi kilpailuetu, sillä kaikki olisivat tehneet sen.

Kuinka moni teistä on sanoittanut kulttuurinne ymmärrettävästi, kysyin seuraavaksi. Jatkokysymyksen jälkeen pystyyn jäi vain jokunen käsi. Eihän yrityskulttuuri silloin voi olla kilpailuetu, ainakaan markkinoitava sellainen, huomautin.

Ongelmana on myös kulttuurin käsite. Kulttuuri on terminä liian sekava. Kysy kymmeneltä, mitä se tarkoittaa, niin saat kymmenen erilaista vastausta.

Jos siis pääsisimme siihen tilanteeseen, että meillä olisi yhteinen käsitys termistä yrityskulttuuri, pitäisi seuraavaksi osata yksinkertaisesti ja ymmärrettävästi kertoa, minkälainen juuri teidän kulttuurinne on.

Lupaus, varmistus ja lunastus on helppo tapa pohtia asiaa tarkemmin. Koetan selittää tämä vertaamalla autoa ja kulttuuria.

Auton voi luvata kiihtyvän nopeasti. Lupaus varmistetaan hevosvoimilla. Hevosvoimat voidaan mitata ja niitä voidaan vertailla. Tekniikkaa voidaan kehittää, jotta saisimme niitä lisää. Lähes kaikki ymmärtävät, mistä hevosvoimissa on kyse. Lopullinen lunastus, moment of truth, tapahtuu silloin, kun pääsemme lähtöviivalle punaisiin valoihin naapurin kanssa.

Liiketoiminnassa kilpailuedun tulisi olla johdettava eli ymmärrettävä, mitattava ja kehitettävä.

Entä sitten yrityskulttuuri? Voit luvata työntekijöille ja asiakkaille, että meillä on kivaa. Ja lopulta teillä voi hyvinkin olla kivaa. Mutta ymmärrettävä varmistus siitä, että lupaus voidaan lunastaa (ne hevosvoimat), jäävät kuitenkin viestinnässä uupumaan.

Markkinoinnin käyttöön hevosvoima voi helposti olla kilpailuetu, mutta kulttuurilla on vielä pitkä matka siihen.

Yrityskulttuuri ei toimi kilpailuetuna liiketoiminnassakaan. Liiketoiminnassa kilpailuedun tulisi olla johdettava eli ymmärrettävä, mitattava ja kehitettävä. Jos yrityksesi kulttuuri ei täytä näitä kriteereitä, se ei ole ainakaan strateginen kilpailuetu.

Kulttuuri, jota ei voi johtaa, ei myöskään ohjaa suunnitelmallisesti ja hallitusti käyttäytymistä haluttuun suuntaan. Ei henkilöstön, työnhakijoiden eikä asiakkaiden.

Lohdullista kuitenkin on, että kulttuuria ei varmasti voi kopioida, jos sitä ei osata kuvata.

Kulttuuri ei siis ole kilpailuetu – mutta kyvykkyys kiteyttää kulttuuri ymmärrettäväksi voi hyvinkin olla sellainen.

Kulttuurin kiteyttäminen vaatii ajattelua, valintoja, aikaa ja panostusta, siis kovaa duunia. Mutta kilpailuedun saamisen pitääkin vaatia ponnisteluita. Muuten se ei olisi kilpailuetu, sillä kaikki olisivat tehneet sen.