Erityisesti markkinoinnissa pidempään työskennelleet eivät ehkä ole voineet välttyä syksyisiltä budjetointikierroksilta, joissa markkinoinnista päätetään leikata. Tai ylipäätänsä kulukuuriohjelmilta, joissa päätetään säästää vähän joka puolelta.

Meillä julkistettiin omamme parisen viikko sitten. Kuten arvata voi, kun kuulee tämän ensimmäisenä kesälomien jälkeen töihin palatessa, voivat mietteet olla kohtuullisen synkkiä.

Olin työurani alussa Soneralla vuosina 2000–2014. Kun menin yritykseen vuonna 2000, meitä oli noin 12 000, ja kun läksin, meitä oli alle 3000. Itse olin osallisena 17 yt-prosessissa.

Mietin tällä viikolla ihmisten erilaisia reaktioita ja peilasin omaa työhistoriaani. Omasta mielestäni julkistetut toimenpiteet olivat itse asiassa aika helppoja. Vaikkakin jotkut niistä iskevät erityisesti omaan tiimiini.

Muistan muun muassa hetkiä, jolloin emme voineet myydä asiakkaille uusia palveluita, koska ne olisivat vaatineet uusia laitteita asiakkaille ja kaikki capeximme oli jo käytetty. Tai jolloin HSL-bussilippuakaan asiakkaan luokse ei voitu korvata matkakuluna.

Jokainen meistä katsoo maailmaa omasta kuplastaan käsin.

Jokainen meistä katsoo maailmaa omasta kuplastaan käsin. Kuplan muotoon vaikuttavat monet asiat, kuten oma lapsuus, aikaisempi työhistoria, oma persoonallisuus ja niin edelleen. Mutta on huomattava, että jokaisen kupla – olkoon se minkälainen tahansa – on hänelle itselleen täyttä totta ja edustaa hänelle oikeaa kuvaa maailmasta.

Esihenkilön tilanteessa pahin virhe on arvioida toisen kuplaa omasta kuplastaan käsin. Vaikka olisit kuinka eri mieltä (koska kuplanne ovat erilaiset) toisen reaktiosta, niin tuomitsemisen sijaan yritä ymmärtää, miksi hän ajattelee kuten ajattelee?

Ehkä tämä on hänelle ensimmäinen kerta, kun kulukuuri iskee tai markkinointibudjettia leikataan? Tai ehkä henkilö on vain yleisesti stressaavampaa tyyppiä ja ajattelee automaattisesti pahinta mahdollista?

Välillä talous rullaa ihan itsestään, ja välillä se menee alas vaikka mitä tekisi.

Itse olen ollut työelämässä kohta 25 vuotta. Tuona aikana olen oppinut, että syklejä tulee ja syklejä menee. Välillä talous rullaa ihan itsestään, ja välillä se menee alas vaikka mitä tekisi. Syklejä vastaan on turha taistella. Mutta aina pitää osata sopeuttaa yrityksen tekeminen sykliin. Mitä ikinä se missäkin yrityksessä tarkoittaa.

Jos kulukuuri tai markkinoinnin budjettisäästöt iskevät teille, niin älä huoli: tulee vielä aika, kun aurinko taas alkaa paistaa kirkkaammin.

Juuri nyt on vain aika sopeutua ja miettiä, miten saavutammene kaikkein tärkeimmät tavoitteet olemassa olevilla reunaehdoilla.

Ja usko tai älä, jotkut tekevät ihmeitä nollabudjetillakin.Niin voit sinäkin, mutta et samalla tavalla kuin entisellä budjetilla.