🔍 Suurennuslasilla merkityt jutut ovat pidempiä, taustoittavia ja päivittäisestä uutisoinnista poikkeavia artikkeleita.
– Iltaisin itkeskelin työasioita äidille puhelimessa joskus parikin tuntia. Lisäksi näin töistä öisin painajaisia.
Näin kertoo kolmikymppinen Laura häpeän kokemuksesta, jota hänen entinen työnsä markkinointialalla aiheutti. Lauran nimi on muutettu asian arkaluontoisuuden vuoksi.
Medianomiksi opiskellut Laura päätyi kesätöihin suureen mediataloon. Työnkuva oli vaihteleva, sillä Laura tuurasi useita ihmisiä näiden lomaillessa. Kun kesä läheni loppuaan, Lauran työsopimukselle tarjottiin jatkoa. Työnkuva kuitenkin muuttuisi. Työtä olisi tarjolla hyvin käynnistyneen kaupallisen projektin markkinointitehtävissä.
Laura otti pestin vastaan. Hänen tehtävänsä oli pääasiassa kirjoittaa markkinointitekstejä ulkoisten kumppanien tuotteista, joita kaupattiin kuluttajille. Lisäksi työhön kuului muun muassa tv-mainonnan suunnittelua.
– Alkuun työ oli ihan ok, mutta hiljalleen se alkoi tuntua tosi ikävältä ja eettisesti epäilyttävältä, Laura kertoo.
Lopulta hän koki työstään niin suurta arvoristiriidan aiheuttamaa häpeää, että se ja suuren työtaakan tuottama stressi vaikuttivat jo uniinkin.
MarkkinointiUutiset selvitti kyselyllä, mikä markkinointialan ammattilaisia työssään hävettää. Kyselyyn vastasi huhtikuussa 2021 kaikkiaan 70 ihmistä, jotka ovat kokeneet häpeää markkinointialan työstään.
27 prosenttia vastanneista kertoo kokevansa työhäpeää joitakin kertoja kuukaudessa ja 20 prosenttia sitä havermmin. Viikottaista häpeää kokee 21 ja päivittäistä neljä prosenttia vastanneita.
"Olin kerran illallisilla usean lääkärin seurassa ja oma työ tuntui aika naurettavalta heidän työnsä rinnalla."
27 prosenttia kertoo, ettei koe häpeää nykyisestä vaan jostakin aiemmasta työstään.
Avoimissa vastauksissa nousee selvästi esille se, että markkinointialan työ hävettää usein siksi, että se koetaan merkityksettömäksi tai on ristiriidassa omien arvojen kanssa, kuten Lauran tapauksessa.
”Työ mainostoimistossa tuntui merkityksettömältä ja oma osuuteni työssä tuntui vain rahallisen voiton mahdollistamisena yrityksemme omistajille. Häpesin sitä, että olin mukana vahvistamassa kulutusyhteiskuntaa. Vaihdoin työpaikkaa merkityksellisempään”, eräs vastanneista kirjoittaa.
”Olen hävennyt työni merkityksettömyyttä omien arvojen näkökulmasta. Olin kerran illallisilla usean lääkärin seurassa ja oma työ tuntui aika naurettavalta heidän työnsä rinnalla”, toinen vastannut kertoo.
Kyselyn perusteella monelle aiheuttaa häpeää nimenomaan se, että työssään joutuu kannustamaan ihmisiä kuluttamiseen.
”Yleisesti ottaen tuntuu pahalta myydä tavaraa, jota ilmankin ihmiset pärjäävät. Maailma hukkuu tavaraan”, kirjoittaa eräs vastanneista.
Lauralle häpeää työstä aiheutti muun muassa se, että hän sai toisinaan kuulla, että asiakkaat olivat tyytymättömiä tuotteisiin. Ne eivät olleet laadukkaita tai sitä, mitä oli luvattu. Kaupan ehdotkaan eivät olleet kunnossa.
– Jos tuotteet olisivat olleet laadukkaita, ei työ välttämättä olisi tuntunut niin pahalta, Laura sanoo.
Laurasta tuntui, että hän huijasi ihmisiä. Hänelle tärkeät arvot eli oikeudenmukaisuus, avoimuus ja rehellisyys eivät toteutuneet työssä.
Lauraa vaivasi myös se, ettei hän pystynyt vaikuttamaan työhäpeää aiheuttaviin asioihin. Aluksi hän yritti tehdä ehdotuksia ja kehittää toimintaa, mutta huomasi pian, ettei sillä ollut vaikutusta.
– Minulla ei ollut lopullista valtaa päättää, mitä lopulta julkaistaan ja minkä kumppanien tuotteita myydään.
Laura kertoo kokeneensa työstään erittäin voimakasta ja jatkuvasti vaivannutta häpeän tunnetta.
Työstä koettu häpeä vaivaa jonkin verran 43:a ja paljon 29 prosenttia MarkkinointiUutisten kyselyyn vastanneista. 10 prosenttia kertoo häpeän vaivaavan erittäin paljon ja 9 prosenttia ei juuri lainkaan.
Kyselyyn vastanneiden mukaan työhäpeää aiheuttaa arvoristiriitojen lisäksi usein omat työtehtävät.
”Aiemmasta myyntiurastani olen myös kokenut häpeää, esimerkiksi Soneran yms. ständimyynnistä vaikkakin olin parhaita myyjiä ja tein paljon tulosta”, eräs vastanneista kertoo.
”Koen häpeää siitä, että kertoessani työstäni joudun aina erikseen avaamaan myös sen, mitä teen. Jollain tapaa työtehtävien yksinkertaisuus hävettää.”
Häpeää aiheuttaa myös se, ettei syystä tai toisesta pysty hoitamaan työtehtäviään niin hyvin tai siten kuten haluaisi.
”Häpeä syntyy siitä, että joudun olemaan mukana huonosti toteutetuissa sekä keskinkertaisissa projekteissa.”
”Häpeä syntyy siitä, että joudun olemaan mukana huonosti toteutetuissa sekä keskinkertaisissa projekteissa.”
Kyselyn mukaan yhtä usein kuin työtehtäviä hävetään brändiä, jota edustetaan. Brändin aiheuttama häpeäntunne liittyy avoimien vastausten perusteella usein arvoristiriitaan.
”Toisessa duunissa häpesin edustamaani brändiä ja sen tuotteita. Kyseessä oli matkailuala ja tässä törmäsin myös arvoristiriitaan, sillä lentäminen ei ole enää ilmastonmuutoksen takia hyväksyttävää.”
Myös brändien viher- ja valkopesu hävettää, avoimista vastauksista selviää.
”Edustamani brändi valkopesee toimintaansa. Liiketoiminnan todelliset arvot (raha) ja markkinoidut arvot / imago (ekologisuus ja pehmeät arvot) eivät kohtaa.”
Vaikkei brändi itsessään aiheuttaisi häpeää, voi sitä aiheuttaa se, miten brändiä rakennetaan tai brändiviestintää tehdään. Mainonnansuunnittelijana tunnetussa suomalaisessa yrityksessä työskentelevä kyselyyn vastannut henkilö kertoo edustavansa yhtä maan tunnetuimmista brändeistä ja häpeävänsä sitä, miten huonosti brändiä vaalitaan.
”Pari vuotta sitten tultiin ulos aivan uudenlaisella mainoskonseptilla. Se ei saanut toivottua hurraa-vastaanottoa. Niinpä kallis konsepti haudattiin vaivihkaa. Nyt on taas toteutettu yhdentekevä ”brändiuudistus”, jota kukaan markkinoilla ei tunnu edes huomanneen.”
Työn aiheuttaman häpeä vaikutti Lauran elämään myös vapaa-ajalla. Suuri osa ajasta kului työstä aiheutuvasta häpeästä ja stressistä toipumiseen. Unet menivät ja itketti.
Laura puhui tuntemuksistaan perheelleen ja ystävilleen.
– Mutta en välttämättä olisi lähtenyt siitä toreille ja turuille huutelemaan. Minulla oli paineita pitää asiat sisälläni. Lisäksi olin vähän vainoharhainen sen suhteen, kenelle kehtaan tilanteestani puhua.
Esihenkilön kanssa Laura ei uskaltanut ottaa aihetta puheeksi.
– Esihenkilöä oli vaikea lähestyä. Häntä ei varmaankaan olisi kiinnostanut. Monet näyttivät jättävän kertomatta hänelle tärkeitä asioita.
Laura kertoo jääneensä siihen käsitykseen, ettei ollut työyhteisössään ainoa, joka koki työstään häpeää. Kollegoiden kanssa asiaa toisinaan sivuttiin ja tuntemuksia purettiin, mutta niistä ei kuitenkaan puhuttu suoraan. Ilmapiirikysely paljasti, että osaston ilmapiiri oli yrityksen huonoimpia.
33 prosenttia kyselyyn vastanneista kertoo, ettei ole yrittänyt ratkaista työhäpeää aiheuttavaa tilannetta mitenkään. 26 prosenttia kertoo irtisanoutuneensa työstä kokemansa häpeän vuoksi ja 23 prosenttia vaihtaneensa alaa.
Niin teki myös Laura – tavallaan. Projekti, jossa hän työskenteli, alkoi mennä alamäkeä. Lopulta Laura sai potkut.
– Uskon, että huonolaatuiset tuotteet olivat yksi iso syy siihen, ettei projekti enää kannattanut. Projektin kehittämistä ei edesauttanut myöskään se, että tiimistä puuttui aito ja rehellinen vuorovaikutus.
Laura sanoo, että jos mikään työn sisällössä ei olisi muuttunut, olisi hän jossakin vaiheessa alkanut joka tapauksessa etsiä mielekkäämpää työtä.
"Nyt ainakin tiedän, millaisessa en halua olla mukana."
Kokemuksen jälkeen Laura tiesi entistä selvemmin, että haluaa tehdä töitä journalistina. Siihen ammattiin hän oli alun perin kouluttautunutkin ja kertoo tunteneensa itsensä aina ennen kaikkea toimittajaksi. Markkinointityön jälkeen Laura hankki myös ylemmän korkeakoulututkinnon journalistiikasta ja on tehnyt töitä toimittajana.
Lauran tavoite on tehdä jatkossa journalistisia ja viestinnällisiä töitä, mutta ei hän silti täysin torppaa ajatusta siitä, että voisi vielä joskus työskennellä markkinoinninkin parissa – kunhan työ vastaisi omia arvoja.
– Se riippuu täysin siitä, minkälaisesta markkinoinnista olisi kyse ja mitkä olisivat motivaattorit työn taustalla. Nyt ainakin tiedän, millaisessa en halua olla mukana.
