Moni nuori kokee paineita Linkediniin menemisestä. Sinne kuuluu mennä, mutta mitä siellä pitäisi tehdä? Kuulostaa ammattimaiselta muttei jäykältä? Verkostoitua tuntematta itseään laskelmoivaksi?
Linkedinin pitäisi olla paikka, jossa työelämästä puhutaan rennosti ja avoimesti. Käytännössä se on täynnä itsensä markkinointia, ennalta-arvattavia iskulauseita ja toinen toistaan kliseisempiä uratarinoita. Ei ihme, että monen nuoren tekee mieli pysyä poissa.
Sen sijaan, että nuoria kehotetaan vain rohkaistumaan Linkedinissä, voisi olla hyödyllisempää muuttaa tapaa, jolla työelämästä puhutaan.
Kyse ei ole siitä, etteivät nuoret osaisi kirjoittaa tai ettei heillä olisi sanottavaa. Uskon, että nuoret kokevat Linkedinin epämiellyttävänä paikkana kolmesta syystä:
Kun on nuori, työelämä tuntuu vielä vieraalta. Samoin Linkedin. Siellä kirjoittavat ihmiset, joilla on kymmeniä vuosia työkokemusta ja pitkiä meriittilistoja. Keskustelut ovat täynnä termejä, joiden merkityksestä ei voi olla varma.
Mitä tahansa sanot, joku 30 vuotta kokeneempi voi todeta, että olet väärässä. Tai mikä pahinta, että olet naiivi.
Tässä on paradoksi. Linkedinissä pitäisi oppia ja verkostoitua, mutta jos ei tunne kuuluvansa joukkoon, kynnys osallistua nousee liian korkeaksi.
Me suomalaiset emme ole itsekehun mestareita. Kun meidän pitäisi kirjoittaa onnistumisistamme, ensimmäinen ajatus on, että kiinnostaako tämä ketään.
Samalla tuntuu, että Linkedinissä menestyvät juuri ne, jotka osaavat paketoida tavallisimmatkin asiat vakuuttaviksi oivalluksiksi. Jos ei osaa tehdä omasta arjestaan mukaansatempaavaa kasvu- ja oppimistarinaa, onko mitään järkeä kirjoittaa?
Kun tähän yhdistää suomalaisen mentaliteetin, jossa “ei pidä tehdä itsestään numeroa”, lopputulos on selvä. Moni nuori jättää kirjoittamatta. Hiljaisuus tuntuu turvallisemmalta kuin turha häly.
Linkedinin feedi ei auta asiaa. Se on täynnä postauksia, joissa jokaisesta pienestä sattumuksesta väännetään henkilökohtainen kasvutarina. Joku kertoo, kuinka metsälenkki opetti hänelle johtajuudesta. Toinen oivaltaa aamukahvia juodessaan jotain syvällistä työelämästä. Kolmas jakaa kliseisen tarinan menestyksestä.
Nykyään yhä useampi kuitenkin rikkoo kaavaa ja kirjoittaa työelämästä ilman turhaa kiillotusta. On virkistävää nähdä julkaisuja, joissa työelämästä puhutaan rehellisesti ilman brändäystä ja kulissien rakentamista.
Sen sijaan, että nuoria kehotetaan vain rohkaistumaan Linkedinissä, voisi olla hyödyllisempää muuttaa tapaa, jolla työelämästä puhutaan. Linkedin voisi olla enemmän keskustelua ja vähemmän markkinointia. Enemmän aitoja havaintoja, vähemmän pakotettua inspiraatiota. Meillä on valta vaikuttaa siihen, millainen työelämän some on.
Linkedin tarjoaa mahdollisuuden verkostoitua ja tuoda osaamista esiin, mutta se ei ole ainoa tapa menestyä. Tärkeintä on löytää tapa, jolla voit olla sinut itsesi ja osaamisesi kanssa – oli se sitten Linkedinissä tai sen ulkopuolella.
Ja jos totta puhutaan, maailma ei kaadu siihen, ettet julkaise uutta uratarinaasi tällä viikolla. Elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin Linkedin.
Sanna Erkkilä on gen Z -sukupolven edustaja, jota ajaa loputon uteliaisuus oppia uutta ja pysyä ajan hermolla viestinnän ja markkinoinnin trendeistä. Hän työskentelee viestinnän, PR:n ja sisällöntuotannon parissa. Kolumneissaan Sanna tarkastelee viestinnän murrosta, sukupolvien välistä dialogia ja työelämän haasteita nuorten näkökulmasta.
.jpg)
