On vuoden 2010 lokakuu. Olen juuri haudannut isäni. Olen hämmentynyt lähinnä siitä, että isäni menehtyi juuri nyt, kun äitini tuhkien sirottelemisesta on kulunut vain kaksi kuukautta.

Keskustelen tätini kanssa puhelimessa. Hän sanoo minulle “Mikko, älä hautaa itseäsi töihin niin kuin minä tein kymmenen vuotta sitten mummosi kuoleman jälkeen”. Vastaan tähän tomerasti: “Älä huoli, en tietenkään”.

Vuotta myöhemmin, syksyllä 2011, kerron puhelimessa yhtiökumppanilleni ajatuksestani oppia verkkokaupan markkinointia perustamalla verkkokaupan. Hän ei innostu ideasta. Se on ymmärrettävää, koska meillä on jo yhteinen markkinoinnin konsultointiyritys. Onnistun kuitenkin puhumaan kaksi muuta kollegaani mukaan verkkokauppahankkeeseen. 

Syksyllä 2013 olen siinä tilanteessa, että en enää pysty tekemään ajatustyötä.

Seuraavat vuodet kuluvat 12-tuntisia työpäiviä tehdessä. Kaksi vuotta myöhemmin, syksyllä 2013, olen siinä tilanteessa, että en enää pysty tekemään ajatustyötä. Keskittymis- ja toimeenpanokykyni ovat pirstaleina. Viimeisen kahden vuoden lähes ympärivuorokautinen työnteko, liian vähäiset unet ja liikunta sekä turhan systemaattinen kannabiksen käyttö “itselleni määräämänä” lääkkeenä ovat ajaneet minut tilapäiseen työkyvyttömyyteen. Olen vain 29-vuotias. 

Selviän lopulta vähällä. Noin kolmen kuukauden tauon jälkeen pystyn taas aloittamaan työt osa-aikaisesti tammikuussa 2014. Siitä asti olen suhtaunut työkykyyni ja mielenterveyteeni seuraavasti: Olen mieleltäni sairas, mutta sairauden taso vaihtelee. 

Juurisyy uupumiseeni markkinoinnin tehtävissä oli vanhempieni kuolemien käsittelyn lykkääminen. Liiallinen työnteko ja työstä palautumisen laiminlyönti olivat kohdallani oikeastaan vain oireita syvemmästä henkilökohtaisesta epätasapainosta. 

Myös ikäni ja vähäisempi elämänkokemukseni myötävaikuttivat uupumiseeni.

Toki myös ikäni ja vähäisempi elämänkokemukseni myötävaikuttivat uupumiseeni. Viimeisin on linjassa myös tuoreimpien Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi? -tutkimuksen tulosten kanssa. Niissä todettiin, että nuorempi ikä oli pääasiassa yhteydessä heikompaan hyvinvointiin ja vähäisempiin työn voimavaroihin.

Markkinoijan mielenterveys järkkyy useammin heikon itsensäjohtamisen kuin heikon johtamisen takia. Silti molempia tulee kehittää. 

Viimeiset kymmenen vuotta olen parantanut omia toimintamallejani psykofyysisestä kokonaisuudestani huolehtimisessa. Oman tilani tarkemman havainnoimisen rinnalla olen pyrkinyt keskustelemaan aiheesta mahdollisimman avoimesti. 

Tätä kautta olen jollain tasolla ymmärtänyt, että mielenterveyteeni vaikuttava henkilöhistoriani tuntuu minusta erityislaatuiselta. Muistan jonkun kuitenkin joskus todenneen, että näin me keskimäärin kaikki ajattelemme. Silti suurin osa elämämme aikana kokemistamme haasteista on tilastollisesti hyvin samankaltaisia.

Tästä alta löytyvän muistilistan kirjoitin ohjeeksi itselleni markkinoinnin ammattilaisena ja yrittäjänä. Siinä elää vahvasti henkilökohtainen kokemukseni oman mielenterveyteni suojelemisesta. Lista on viimeisen reilun kymmenen vuoden yrittämisen ja erehtymisen välitilinpäätös. Vaikka se on henkilökohtainen muistilistani, niin saatat löytää siitä jotain sinullekin hyödyllistä. 

Mikon mielenterveyden muistilista

1. Rajoita sosiaalisen median käyttöä systemaattisesti.
2. Opettele sanomaan “ei” useammin sekä itsellesi että muille.
3. Luo työstä palautumista tukevia (offline) rutiineja ja rituaaleja, ja noudata niitä.
4. Vaadi ja vaali fokusta markkinoinnin johtamisessa ja tekemisessä. 
5. Käytä niin piristeitä kuin tajuntaa laajentavia aineita kohtuudella. 
6. Suhtaudu markkinointiin ja koko työelämään kestävyyslajina. 
7. Tee voima-, liikkuvuus- ja kestävyysharjoituksia säännöllisesti.
8. Muista pitää yhteyttä ystäviin ja kollegoihin erityisesti silloin, kun työn kuormitus tuntuu suurelta. 
9. Opettele kommunikoimaan paremmin, kaikesta. 
10. Älä syytä mielenterveytesi järkkymisestä muita ennen kuin olet peilannut omaa tilannettasi tätä laatimaasi muistilistaa vasten.

‍