Kokemus siitä, että on parempi olla hiljaa kuin nostaa kissa pöydälle, on valitettavan yleinen markkinointialalla. Olen kuullut monia tarinoita alan ammattilaisilta, jotka kantavat harteillaan liian raskasta kuormaa. Ne ovat tarinoita työpaikoista, joissa ylipitkät työpäivät ovat arkipäivää ja uupumus hiipii elämään hiljalleen. 

Miksi emme uskalla sanoa ääneen, että tarvitsemme apua?

Syynä on usein pelko. Monet meistä ovat investoineet vuosia koulutukseen ja työkokemukseen rakentaakseen uraansa haluamaansa suuntaan. Pelkäämme, että jos nostamme ongelmat esiin, voimme leimautua valittajiksi tai jopa menettää asemamme työpaikalla. Näin syntyy kulttuuri, jossa uupumus sivuutetaan ja työntekijät jatkavat eteenpäin, vaikka väsymys nakertaa voimavaroja.

Vanha sanonta kuuluu, että "kenen leipää syöt, sen lauluja laulat". Ja me usein jatkamme laulamista, vaikka leipämme maistuisi kitkerältä ja kuivuneelta.

Entä sitten työpaikan muut epäkohdat? Olemme kaikki saattaneet nähdä tai kokea tilanteita, joissa asiat eivät ole työpaikalla kunnossa. Sellainen asia voi olla esimerkiksi kollegan tai esihenkilön epäasiallinen käytös tai jopa seksuaalinen häirintä. 

Harva uskaltaa puhua näistäkään asioista ääneen – ja syynä on jälleen pelko. Työpaikoilla tapahtuvan epäasiallisen käytöksen tai häirinnän uhriksi joutuminen on henkisesti ja emotionaalisesti raskasta, ja pelko oman uran ja mahdollisuuksien menettämisestä saattaa estää meitä puhumasta.

Tilannetta ei lainkaan helpota se, jos yrityksen työsuojeluvaltuutetun asemassa on perustajan tai toimitusjohtajan kaveri. Kuinka helppoa on mennä kertomaan valtuutetulle asiattomasta käytöksestä, jos kyseinen henkilö on läheisissä väleissä yrityksen johdon tai muiden työntekijöiden kanssa? Tämä asettaa meidät entistä vaikeampaan tilanteeseen ja saa miettimään, onko riski siltojen polttamisesta liian suuri.

Kun uskallamme yhdessä nostaa epäkohdat esiin, voimme luoda kulttuurin, joka sietää muutosta ja parantaa työoloja.

Vanha sanonta kuuluu, että "kenen leipää syöt, sen lauluja laulat". Ja me usein jatkamme laulamista, vaikka leipämme maistuisi kitkerältä ja kuivuneelta. Valitettavasti minulla ei ole tähän ongelmaan helppoa ratkaisua, mutta voimme aloittaa muutoksen tukemalla toisiamme ja rohkaisemalla avoimuuteen.

Kun uskallamme yhdessä nostaa epäkohdat esiin, voimme luoda kulttuurin, joka sietää muutosta ja parantaa työoloja. Meidän ei tarvitse pelätä siltojen polttamista, jos tiedämme, että seisomme sillalla tukevasti yhdessä. On aika rikkoa tabu ja tehdä markkinointialasta parempi paikka meille kaikille.