Matematiikka on kiehtova tieteenala, sillä se tarjoaa absoluuttisia totuuksia vaikeidenkin yhtälöiden ratkaisemiseksi. Monimutkaiset yhtälöt muovautuvat asiansa osaavien matemaatikkojen käsittelyssä lopputulemiksi, jotka ovat yksiselitteisiä, ennakoitavia ja kiistattomia.
Markkinointi taas on yhdistelmä tiedon käsittelyä ja analysoimista sekä johtopäätösten kautta syntyvää ongelmanratkaisua. Se ei noudattele absoluuttisia kaavoja, eikä ennalta määriteltyjä polkuja.
Jos kahdelle samanlaisista opinto- ja työkokemustaustoista lähtöisin olevalle markkinoijalle annetaan sama lähtötilanne, he päätyvät erilaisiin lopputulemiin.
Totuus on, ettei kukaan tiedä markkinoinnin oikeita vastauksia.
Markkinoinnin vaikeus – ja kiehtovuus – piilee juuri siinä: oikeita vastauksia ei ole. On suurpiirteisiä teorioita ja malleja, jotka auttavat hahmottamaan ratkaistavaa ongelmaa, mutta oikeat ratkaisut ovat riippuvaisia tekijöistä ja olosuhteista.
Markkinoijat laitetaan yrityksissä tämän päivän liiketoiminnan kontekstiin, jossa kaiken pitää olla ennakoitavaa, etukäteen todennettavaa ja viimeisen päälle tehokasta. Korulauseet mokaamisen sallivasta kulttuurista pätevät monesti muihin yritysten työntekijöihin, mutta eivät markkinoijiin. Päällemme hiipuva taantuma vain lisää painetta ennakoitavuuteen.
Kriittisyys markkinointia kohtaan johtuu siitä, että jokainen mainontaa nähnyt kokee olevansa varsinkin edustamansa yrityksen markkinoinnin asiantuntija. Ihan samaan tapaan kuin viimeisen parin vuoden aikana joka toisesta suomalaisesta on kuoriutunut vähintään yliopistotasoinen epidemiologi.
Nämä ”asiantuntijat” tuntevat yrityksen brändin niin omaksi jutukseen, että luulevat tietävänsä, mitä markkinoinnissa pitäisi tehdä. Valitettavan usein tämä ”viisaus” jaetaan tosin vasta jälkikäteen.
Totuus on, ettei kukaan tiedä markkinoinnin oikeita vastauksia. Markkinointi on luovaa ongelmanratkaisua, jossa vaihtoehtoja ja niiden yhdistelmiä on äärettömästi, eikä kukaan voi tietää mikä olisi varmasti oikea ratkaisu juuri tietyssä kontekstissa. Sen myöntäminen on markkinoijille vaikeaa, eikä työyhteisökään sen myöntämistä helposti hyväksy.
Tragediaksi ja markkinoijia väsyttämäksi voimaksi se muodostuu silloin, kun markkinoija ei pysty tai rohkene avaamaan omaa epävarmuuttaan vaan puskee epävarmana mutta itsevarmaa esittäen eteenpäin, koska organisaatiokulttuuri ei salli epävarmuutta. Kuten Peter Drucker sen aikanaan sanoitti: kulttuuri syö strategian aamupalaksi.
Kirjoittaja on MarkkinointiUutisia julkaisevan MarkkinointiKollektiivin perustaja.
