Maailman johtavien ilmastotutkijoiden uusin raportti kertoo karua kieltään: olemme matkalla kohti täydellistä katastrofia.  Suuri osa elämän perusrakenteista maapallolla on uhattuna.

Mutta mitä on tapahtunut tämän viestin kuulemisen jälkeen?

Ovatko EU-johtajat kokoontuneet Brysseliin hätäkokoukseen nostamaan ilmastotoimien kunnianhimoa? Onko media pitänyt päättäjiämme tilivelvollisina kysymällä, miten he reagoivat raportin viesteihin? Ovatko kansalaiset ympäri maailman lähteneet kaduille vaatimaan lisää toimia ja päättäjiltä vastuuta? Onko ylikulutuksen vaikutuksista alettu keskustella kodeissa, erityisesti hyväosaisimmissa? Ovatko media-, viestintä- ja markkinointialan ammattilaiset vihdoin herättäneet ilmastokriisin vakavuuteen ja omaan rooliinsa sen kiihdyttämisessä?

Eivät tietenkään. Raportti jäi pienen mittaluokan uutiseksi, johon reagoivat lähinnä ne, jotka jo ennestään puhuvat ilmaston puolesta.

Millainen muutos tapahtuisi, jos sama voima, joka nyt keskittyy Black Friday -kampanjoihin, alkaisikin edistää kohtuullisuutta, kiertotaloutta ja ilmastokestävyyttä?

Tuntuu kuin eläisimme Don’t Look Up -elokuvassa, jossa Leonardo DiCaprion ja Jennifer Lawrencen esittämät tähtitieteilijät yrittävät varoittaa maailmaa maahan törmäävästä tuhoisasta komeetasta. Varoitukset kuitenkin sivuutetaan välinpitämättömyyden, poliittisten pelien ja median vähättelyn takia.

Samaan aikaan kun päättäjät ja kansalaiset ovat halvaantuneita, markkinoinnin ammattilaiset jatkavat koneistonsa pyörittämistä entiseen malliin. He mainostavat ylikulutusta ruokkivia tuotteita, kiillottavat fossiiliteollisuuden julkisivua ja tukevat bisnesmalleja, jotka ovat täysin kestämättömiä nykytilanteessa. Missä on markkinointialan johtajien omatunto? Missä on vaatimus radikaalista muutoksesta, joka voisi ohjata kuluttajat ja yritykset kohti kestävämpiä valintoja?

Elämä maailmassa, jossa ilmastokriisi ja laajempi ekologinen kriisi on ratkaistu, on takuulla vielä nykyistä parempaa.

Markkinoinnin tehtävä on luoda mielikuvia ja vaikuttaa ihmisten arvoihin. Kuvittele, millainen muutos tapahtuisi, jos sama voima, joka nyt keskittyy Black Friday -kampanjoihin, alkaisikin edistää kohtuullisuutta, kiertotaloutta ja ilmastokestävyyttä. Entä jos jokainen brändi asettaisi tavoitteekseen myydä vähemmän mutta vastuullisemmin? Tämä muutos ei synny itsestään. Se vaatii rohkeita markkinoinnin ammattilaisia, jotka uskaltavat haastaa alan vallitsevia käytäntöjä ja omia asiakkaitaan.

Ilmastoraportin viesti ja sen saama vähäinen huomio vetivät mieleni matalaksi. "Onko meillä enää toivoa?" kysyi juontaja äskettäisellä puhekeikallani, kun olin juuri esitellyt, kuinka lähellä olemme ekologista katastrofia. Vastasin rehellisesti: "En tiedä".

Joskus epätoivoon vaipuminen voisi olla helpotus. Kun mitään ei tunnu olevan tehtävissä, voisi vain antaa tapahtumien vyöryä eteenpäin – saammehan lopulta sen, mitä olemme tilanneet. Elämäni on nyt hyvää, miksi siis välittäisin? Onneksi havahdun aina näihin vaarallisiin ajatuksiin.

Tarvitsemme rohkeutta toimia oikein, vaikka emme voi olla varmoja onnellisesta lopputuloksesta.

Hyvän elämän tavoittelu on meissä kaikissa luonnostaan. Kukapa ei haluaisi elää hyvin? Mutta elämä maailmassa, jossa ilmastokriisi ja laajempi ekologinen kriisi on ratkaistu, on takuulla vielä nykyistä parempaa. Miksi emme siis tavoittelisi sitä?

Haluan taistella paremman elämän puolesta. Epätoivo ei johda siihen, eikä se anna voimaa. Siksi en aio vaipua siihen.

Myöhemmin mietin kysymystä toivosta. Ehkä emme tarvitsekaan toivoa, vaan rohkeutta. Rohkeutta toimia oikein, vaikka emme voi olla varmoja onnellisesta lopputuloksesta. Omien arvojen mukainen elämä on hyvän elämän perusta.