Aina, kun tapaamme ja teemme bisnestä, annat meille molemmille mahdollisuuden olla läsnä kokonaisina ihmisinä. Elämämme murheet ja riemut mahtuvat tapaamisiimme siinä missä tuloksen tekeminen ja bisnestavoitteiden saavuttaminenkin. Arvostan sitä.

Miksi valita business or pleasure, kun voimme valita molemmat? 

Vaikka yhteistyömme synnyttämien eurojen merkitys hiipuu, kun tilinpäätökset saadaan valmiiksi, jotain pysyvää ja tärkeää jää silti talteen. Siksi haluan kiittää tärkeistä ja tarpeellista kohtaamisista, jotka ovat antaneet minulle tunteen kannattelusta ja nähdyksi tulemisesta.

Usein mietin, kuinka arvokasta on voida tuntea olevansa kuin perheensä parissa heidän kanssaan, joiden kanssa tekee eniten töitä.

Kiitos siitä lounaasta, kun annettiin tulla kaikki maailmantuska pöytään alkupalasalaatin aikana. Kun oli ventiloitava yhdessä maailman kaameutta ja kaoottisuutta pääruuan ajan. Sitten, yhteisestä ”ranteet auki ja eteenpäin” -hetkestä voimaantuneina, kehitimme aivan uudenlaisen lähestymistavan tulevalle yhteiselle toimenpiteelle.

Muistelen riemulla, kun rakensit jo ensi kohtaamisella sellaisen luottamuksen kuplan, että pystyimme ideoimaan yhdessä ilman mitään rajoitteita. Eikä ideoiden mukana lentäminen ollut tässä tapauksessa mikään klisee. Neuvotteluhuone, jossa istuimme, todella muuttui koko ajan pienemmäksi ja pienemmäksi, koska lensimme niin korkealla ajatuksissamme. 

En unohda niitä videopalavereitamme, joista puolet käytimme kuin yhteisestä sopimuksesta filosofisiin pohdintoihin ihmisen toimintamalleista. Niiden jälkeen lähettelimme toisillemme linkkejä tutkimuksiin, joista oli ollut puhetta. Ja agendalla olleet hommat saateltiin silti - tai juuri siksi - aina erityisen terävillä huomioilla eteenpäin. Opin sinulta paljon, ja kohtaamiset kanssasi tuntuivat aina energisoivilta.

Arjen sallivat, kannustavat ja inhimilliset kohtaamiset muistuttavat, miksi työelämä on kultaa.

Muistan myös sen puhelun, kun soitit ja kerroit, että voimasi ovat loppuneet. Kerroit, että hävettää ja nolottaa. Sovimme, että kaikki järjestyy; uupumus ei ole maailmanloppu. Harjoittelimme jopa yhdessä sen sanomista; uupumus ei ole häpeä. Kun luotit minuun pallotteluseinänä itsellesi vaikeassa asiassa, autoit tietämättäsi myös minua. Järjestin omatkin prioriteettini oikeille paikoilleen, kun pääsin muistuttamaan sinua siitä, että työ on asia, jonka täytyy joustaa aina terveyden, perheen ja tärkeiden ihmisten vuoksi.

Usein mietin, kuinka arvokasta on voida tuntea olevansa kuin perheensä parissa heidän kanssaan, joiden kanssa tekee eniten töitä. Kun tuntee ympärillään olevan tiimin ja tietää, että yhteiset arvot kantavat kaikenlaisten päivien läpi, ei tarvitse miettiä, ottaako joku kiinni, jos kaadun, tai  ollaanko tukena, kun mokaan. Eikä sitäkään, juhlitaanko, kun yhdessä onnistutaan.

Niin monta ihmistä on kiinnittynyt minuun bisneksen kautta. Ja minä heihin. Yhteys ihmisten välillä on arvokasta. Voimme saada toisiltamme toivoa, lohtua, kannattelua ja apua tavoitteidemme saavuttamiseen. Arjen sallivat, kannustavat ja inhimilliset kohtaamiset muistuttavat, miksi työelämä on kultaa. Ja siksi haluan tehdä töitä ihmisten kanssa. Sinun kanssasi.