Suomi on rämpinyt jo 15 peräkkäistä vuotta nollakasvun sohjossa. Bruttokansantuote (BKT) henkeä kohti on käytännössä jymähtänyt vuoden 2008 tasolle.

Kauppakorkeakoulusta valmistutaan keskimäärin noin 28-vuotiaina. Voidaan siis hieman kurveja oikaisten sanoa, että se markkinoinnin ja taloushallinnon sukupolvi, joka alkaa nyt jo hyvinkin olla johtajaiässä, ei ole koskaan työurallaan edes kokenut kansantalouden kasvun vuosia.

He ovat nollakasvunatiiveja. 

Kun yrityksissä totutaan kansantalouden nollakasvuun normina, yritykset ovat vähemmän halukkaita investoimaan uuteen teknologiaan ja kehitykseen – sekä markkinointiin.

”Jos kauppa ei käy, vähennetään houkuttelua” on markkinointioppi, joka on meillä juurtunut syvälle.

Riskinottokyky laskee nollakasvuun tyytyvillä johtajilla: puntit tutisevat, jos olisi mahdollista kokeilla uusia ideoita, haastaa perinteisiä normeja tai tehdä merkityksellistä ja erottuvaa markkinointiviestintää. Sellaista, joka voi toimia osaltaan kasvun ajurina. 

Meistä jokainen tietää, että kasvu on tärkein tekijä kansantalouden terveydelle ja yhteiskunnan kokonaisvaltaiselle kehitykselle. Sen vaihtoehto on näivettyminen. Jälkimmäisestä meille onkin kertynyt roppakaupalla kokemusta jo vuodesta 2008. 

Tuoreet talous- ja markkinointipäättäjät ovat tottuneet elämään tiukentuneiden budjettien raskauttamina ja pihistelemään investoinneissa. Myös markkinointiviestinnän investoinneissa.

”Jos kauppa ei käy, vähennetään houkuttelua” on markkinointioppi, joka on meillä juurtunut syvälle. Teorian logiikka jää avautumatta ainakin allekirjoittaneelle. 

Kun yritysjohto ei uskalla investoida markkinointiin, ei menetetä ainoastaan nykyhetken kasvua, vaan myös tulevaisuuden kasvupotentiaali.

Ontuva logiikka ei ole vain nykypäättäjien syytä. Edellinen johtajapolvi ei koskaan päässyt yli Nokia-romahduksesta ja sen vaikutuksista yrityskenttään laajemminkin.

Noista vuosista lähtien investointien kasvu on ollut Suomessa huomattavasti nihkeämpää kuin verrokkimaissa. 

Ja mikä pahinta, ne vähäisetkin investoinnit on kohdistettu väärin.

Esimerkiksi tieto- ja viestintäteknologiaan liittyvien investointien osuus kaikista investoinneista oli OECD:n mukaan Suomessa pahaiset seitsemisen prosenttia vuonna 2021. Samaan aikaan Ruotsissa investoitiin tieto- ja viestintäteknologiaan lähes 20 prosenttia kaikista investoinneista. 

Ylipäätään investoinnit aineettomaan osuuteen kattoivat Suomessa 17 ja Ruotsissa 28 prosenttia, tietää HS kertoa. Sama suhde pätee jotakuinkin myös markkinointi-investointeihin.

Juuri markkinointi-investointiemme vähyys on erityisen surullista. Kun yritysjohto ei uskalla investoida markkinointiin, ei menetetä ainoastaan nykyhetken kasvua, vaan myös tulevaisuuden kasvupotentiaali. Naapurit pinkaisevat horisonttiin, kun meillä ei sijoiteta muutamaa latia edes lähtötelineisiin. 

Minulla oli taannoin ilo haastatella hallitusammattilaista ja markkinoinnin ja viestinnän vahvaa vaikuttajaa Anne Korkiakoskea. Hän kertoi kokemuksistaan ruotsalaisyrityksen hallituksessa. Kun taloudelliset ajat olivat tiukat, omistaja ilmoitti, että markkinoinnin ja myynnin panostuksista ei sitten tingitä. Ne on säilytettävä. Ellei niitä peräti lisätä.

Oletko koskaan kuullut vastaavaa suomalaisen omistajan tai yritysjohtajan suusta? 

Rohkeiden investointien uskotaan näyttäytyvän positiivisena kehityksenä jo vuonna 2025.

Eikä länsinaapuri ole suinkaan ainoa maailmankolkka, jossa on huomattu, että toimeliaisuudella saa usein enemmän aikaan kuin turvautumalla apatian surulliseen keinovalikkoon.

WFA:n (World Federation of Advertisers) julkaiseman tuoreen tutkimuksen mukaan 60 prosenttia suuryrityksistä on avaamassa rahahanat isosti vuonna 2024 ja kasvattamassa tuntuvasti globaaleja mediabudjettejaan. Tämä siis siitä huolimatta, että 74 prosenttia suurmarkkinoijista ei usko, että heidän ennusteensa vuodelle 2024 näyttäisi vielä hyvältä. Mutta rohkeiden investointien uskotaan näyttäytyvän positiivisena kehityksenä jo vuonna 2025.

Tiedoksi sinne perunakuoppiin tuomiopäivän odottelun lamaannuttamille yritysjohtajille: kansainvälisten markkinoijien tapa ajatella markkinointipanostuksia ei ole ainoastaan investointi nykyhetkeen, vaan se kertoo vahvasta uskosta huomiseen ja kasvun luomiseen.

Ja tuloksia ei synny ilman uskoa.