The Great Resignation on pyyhkäissyt maailmalla rekrymarkkinat kerralla uusiksi, ja Suomessakin puntti tutisee. Vallalla on nyt työnhakijan markkinat. Ainakin LinkedIn-postausten perusteella yritysten edustajat vaikuttavat tietävän sen.
Osaajapula meinaa rampauttaa toimistot, ja tiettyjen erityisosaamisalueiden tekijöitä ei löydy kiven altakaan. Työntekijät pitäisi siis palkata raakileina ja kypsyttää tiimin lämmössä tiettyyn erityisosaamiseen.
Tästä päästään kummalliseen ristiriitaan: yritysten edustajat vaikuttavat ymmärtävän, että kyseessä on pitkälti hakijan markkinat, mutta rekryviestinnässä ja -vaatimuksissa se ei näy mitenkään. Raakileen palkkaamisesta ei edes puhuta, ja tiimistä mainitaan hyvässä ilmoituksessa ehkä kahdella lauseella.
Voisitteko olla hyvä työpaikka ihmisille, jotka haluavat tehdä hyvää duunia, mutta eivät “rakkaudesta lajiin” ja “intohimosta työtä kohtaan”?
Markkinoinnin työpaikkailmoituksia on ruodittu lähivuosina paljon - ja syystä. Usein puheeksi ovat nousseet ilmoitukset, joissa haetaan yhtä henkilöä, mutta työnkuva vastaa kokonaista viiden hengen tiimiä kaikkine osaamisalueineen.
Se, onko näissä tilanteissa kyseessä rekrytoivan yrityksen puhdas ymmärtämättömyys vai silkka ahneus, jääköön jokaisen pohdittavaksi. Toivottavasti erityisesti rekrytoivien yritysten.
Pitkien, osaamista koskevien vaatimuslistojen lisäksi työpaikkailmoituksissa näkyy usein myös sellaisia termejä kuin “työhön intohimoisesti suhtautuva” ja “yrittäjähenkinen”.
TikTokissa trendaavissa irtisanoutumisaaltoa koskevissa videoissa naureskellaan näille vaatimuksille - ja hyvästä syystä. Miksei voi olla äärimmäisen hyvä työssään ja tuntea halua kehittyä siinä ilman, että leimaa itsensä intohimoiseksi työtään kohtaan? Intohimoisesti työhön suhtautuminen on samanlainen kummallinen kunniamerkki tänään kuin hustlaaminen oli pari kolme vuotta sitten. Yrittäjähenkisyyden hakeminen naurattaa yhtä lailla.
TikTokissa jaetaan myös vinkkejä kysymyksiin, joita haastateltava voi esittää työhaastattelussa. Ne koskevat oppimista, työpaikalta saatavaa tukea ammatilliseen kehitykseen, työn ja vapaa-ajan tasapainon arvostamista sekä työpaikan kulttuuria.
Suhtaudu työntekijän etsimiseen kuin myymiseen. Onnistunut myynti lähtee aina asiakkaan tarpeiden tunnistamisesta ja oman ratkaisun sanoittamisesta näitä tarpeita tukevaksi.
Ensisilmäyksellä lista tuntuu itsestäänselvältä ja yksinkertaiselta. Se, että tällaisesta tehdään vinkkivideoita hakijoille, kertoo kuitenkin siitä, ettei vastauksia näihin kysymyksiin löydy ainakaan työpaikkailmoituksista. Ehkä rekrytoivat esihenkilöt eivät ole vielä löytäneet tietään TikTokiin?
Heidän kuitenkin kannattaisi tehdä se, sillä rekryviestinnästä täytyy tehdä parempaa, jos haluaa houkutella sisään kovasti kaivattuja työntekijöitä.
Annan vinkin: suhtaudu työntekijän etsimiseen kuin myymiseen. Onnistunut myynti lähtee aina asiakkaan tarpeiden tunnistamisesta ja oman ratkaisun sanoittamisesta näitä tarpeita tukevaksi.
Mitä siis, jos pitkien vaatimus- ja vastuulistojen sijaan kertoisit, millaisessa tiimissä henkilö tulee työskentelemään, minkälaista tukea on saatavilla, mitkä ovat tärkeimpiä asioita saavuttaa ja miltä näyttää tehtävässä onnistuminen ensimmäisen 100 päivän aikana? Mitä jos keskittyisittekin hakijaan: pistäisitte hänet etusijalle ja kääntäisitte myös viestinnän siihen suuntaan?
Voisitteko olla hyvä työpaikka ihmisille, jotka haluavat tehdä hyvää duunia, mutta eivät “rakkaudesta lajiin” ja “intohimosta työtä kohtaan”?
Mikä vallankumouksellinen ajatus.
Jemmi tarkastelee markkinoinnin ja työelämän taitekohtia etsien kipupisteitä, sokeita pisteitä ja kieliopillisesti oikeita pisteitä. Sivulauserakenteiden kruunaamaton kuningatar ja samalla yksinkertaistamisen tunnollinen advokaatti.
