Työ- ja elinkeinoministeriö ennustaa lomautusten määrän nousevan lähes yhtä korkealle kuin finanssikriisin yhteydessä vuonna 2009. Samalla avoimien työpaikkojen määrä on laskenut ja työttömien työnhakijoiden määrä kasvanut.
Työn loppuminen tulee lähelle: jos oman työnsä onkin saanut pitää, tuntee lähes varmasti jonkun, joka etsii nyt uutta.
Riippumatta siitä, irtisanotaanko lähtijä tai irtisanoutuuko hän itse, osaajan ja työnantajan välisen suhteen päättyminen on usein hukattu mahdollisuus. Pahimmillaan työnantaja unohtaa lihavien vuosien vastuullisuus- ja välittämispuheensa heti, kun muutosneuvottelut käynnistyvät. Miten helppoa onkaan esitellä yleviä periaatteita, kun niistä ei joudu maksamaan mitään.
Läpinäkyvyys prosessin aikana, sujuva ja aito kommunikaatio sekä lähtevän työkaverin arvon tunnustaminen ovat tekoja, joita voi odottaa eettisesti kestäviltä työpaikoilta.
Jos työntekijälle annetuilla lupauksilla kuitenkin on katetta, kriisitilanne voi jopa vahvistaa työnantajabrändiä. Läpinäkyvyys prosessin aikana, sujuva ja aito kommunikaatio sekä lähtevän työkaverin arvon tunnustaminen ovat tekoja, joita voi odottaa eettisesti kestäviltä työpaikoilta. Inhimillisyys, myötätunto ja kunnioitus yhteistä aikaa kohtaan ovat taimia, joita istuttamalla kasvatetaan sitä, mikä on lopulta jokaisen hyvän työnantajabrändin takana: hyvää työnantajuutta.
Valitettavasti työntekijätkään eivät käsittele työelämän erotilanteita yksinomaan arvokkaasti. Työntekijän aloitteellisuus irtisanoutumisessa esiintyy puheissa usein toksisena kostofantasiana. Samalla työttömäksi jäämiseen suhtaudutaan stigmana, joka sekoittaa muuten normaalia kanssakäymistä jopa vanhojen tuttujen kesken. Tiedän, koska olen kokenut työttömäksi jäämisen myös itse ja joutunut käsittelemään siihen liittyvää häpeän tunnetta.
Kun työnantaja jättää jäähyväiset asiallisesti, avautuu tilaisuus hankkia ainutlaatuista brändipääomaa.
Kun työnantaja jättää jäähyväiset asiallisesti, avautuu tilaisuus hankkia ainutlaatuista brändipääomaa. Työntekijälähettiläistä uskottavimpia ovat usein alumnit, entiset työntekijät, joilla ei ole enää niin sanotusti penniäkään kiinni vanhassa työpaikassaan. Ja heidän joukossaan todellinen kultastandardi ovat osaajat, joilla on irtisanotuksi tulemisesta huolimatta hyvää sanottavaa entisestä työnantajastaan.
Brändityö noudattaa pitkälti samoja lainalaisuuksia riippumatta siitä, mitä ollaan brändäämässä. Oli kyse työnantajabrändistä tai henkilöbrändistä, asiakas- tai työsuhteen päättymisestä, ammattilainen ei polta siltoja vaan rakentaa niitä vahvemmiksi.
Työnantajabrändiä ei voi keksiä, mutta sen voi löytää. Johtava konsultti Lauri Vaisto kavahtaa rekrytointi-ilmoitusten kliseitä ja ihailee työpaikkoja, joissa kulttuuri ja strategia mahtuvat syömään aamiaista yhdessä.
