”Tässä soittaa potentiaalinen asiakas, terve!”

”Tässä vastaa mahdollisesti tarpeisiinne soveltuva brändikonsultti, terve terve. Miten voin olla avuksi?”

”Kuule, meillä on sellainen viheliäinen ongelma, että meidän brändi on aivan kuralla. Voisitko tehdä asialle jotakin?”

”Mahdollisesti, avaisitko tukalaa tilannettanne hieman tarkemmin, niin katsotaan.”

”No kun tämä meidän konseptimme on sellainen, että me pyrimme maksimoimaan tuloksemme polkemalla nuorten työntekijöidemme oikeuksia ja pitämällä työolot ankeina sekä penskat kurissa. Jonnet ja jennat kun luulevat, että työnteko on yhtä TikTok-taukoa ja vessassa hyppäämistä. Ja nyt sitten media on alkanut repostella tätä meidän näppärää ansaintalogiikkaamme, kele!” 

”Ahaa… Okei. Voisitko vielä avata vähän yrityksenne liiketoimintamallia?”

”Meillä on useampia omia kuppiloita ja sitten meillä on myös näitä, joita me emme omista. Niitä itsenäiset yrittäjät yrittävät pyörittää laatimiemme ukaasien mukaisesti ja maksavat meille kuukausittain kohtuuttomat korvaukset. Helppoa näillä meidän frenchfries-yrittäjillä ei ole. Eikä tule olemaankaan, niin kauan kuin firman ovessa on minun nimeni!”

”Niin, siis tarkoittanette varmaankin franchise-yrittäjiä?” 

”Niinhän minä juuri sinulle sanoin, tampio. Pesisit korvasi!”

”Hmpppp… Ok. Onko teillä jo mielessänne jotakin, joka voisi parantaa kieltämättä kehnoa tilannettanne?”

”Joo, funtsattiin johtoryhmän poikien kanssa, että tälle julkiselle ja avoimelle keskustelulle on tultava loppu! Että kirjataan meille uudet arvot ja brändipersoona ja hissipuhe ja sen semmoiset kommervenkit ja lähetetään ne noille journalisteille. Näkevät sitten, ettei meidän kyseenalaista toimintakulttuuria kannata enää lehtien palstoilla ruotia, kun kerran olemme pesseet itsemme ihan kunnialliseksi korporaatioksi! Ihan tuosta vain, suit sait!”

”Jaahas, vai niin. Millaisia arvoja teillä oli mielessä?”

”Onkos konsultilla kynä ja paperi siinä, niin minä voin luetella? Laitetaan sinne ensin asiakaskeskeisyys. Johtoryhmässä joku sanoi, että vaikka kukaan meistä ei oikein tiedä, mitä se asiakaskeskeisyys käytännössä tarkoittaa, pitää sen siellä arvoissa olla. Ihan vaan siksi, että jos joku asiakas sattuu ne arvot joskus lukemaan.” 

”Sitten kirjoitat siihen: vastuullisuus. Koska vastuullisuudella voi nykyään myydä ihan mitä tahansa. Vaikka jauhelihaa koulukiusattujen vanhemmille. Kiäh kiäh!”  

”Seuraavaksi laitetaan reiluus. Siitä yksinkertaisesta syystä, että sellainen emme ole. Siksi väitämme itsemme reiluksi, juu nou. Ei se sen kummempaa ole! 

”Viimeiseksi ja tärkeimmäksi kirjaamme tuloksenteon maksimoinnin. Oikeasti me emme ahneuden lisäksi muita arvoja edes tarvitsisi, mutta nuo muutama ensin listattu ovat näppäriä hämäyksiä, eiks vaan! Kieh kieh…” 

”Ja koska noin katalasti hämäämme, meille avautuu oiva mahdollisuus loihtia ryvettyneestä brändipersoonastamme lämmin ja helposti lähestyttävä, pullantuoksuinen. Herkkä ja kutsuva. Suorastaan lutunen!”

”Ymmärrän, ymmärrän. Yleensä kyllä kannattaisi rakentaa brändipersoona brändin oikeiden vahvuuksien varaan ja arvot tulisi löytää sieltä toiminnasta. Eikä vain keksiä niitä.”

”No ei meillä nyt ole aikaa mitään arvoja etsiä ja toimintaa muuttaa, saatana! Ei olla muutettu ennenkään. Me haluamme vain väittää, että ollaan lempeä ja vastuullinen lafka, jotta ovipumput hoilaisivat daavidinpoikaa ja kassakone tikkaisi kuin Iivo! Mitä tällainen keikka maksaisi?”

”Himpskatti sentään, kun minulta pääsi juuri lutusia firmoja määrittelevät brändiattribuutit loppumaan. Ja ilman asianmukaisia attribuutteja brändipersoonan ja arvojen muotoilu jää kyllä torsoksi. Olen pahoillani.”

”Sinä ja sun arbuusit! Vai ei raha kelpaa konsultille. Lähetän sinusta häväistyskirjoituksen Rotary-Uutisten tekstiviestipalstalle!”

Klik. Piip piip piip piip…