Hei voisitteko kurkata firman somekanavia viikonloppuna, kun muutenkin olette paljon siellä somessa, huikkasi muuan it-johtaja viestintätiimille.

Tällaisia heittoja kuulee valitettavan usein. Viestinnässä tehdään runsaasti niin sanottua harmaata ylityötä eli työtä, joka tehdään varsinaisen työajan lisäksi mutta josta ei makseta palkkaa. Yksi suurimmista syistä siihen on sosiaalinen media.

Jotkut viestijät vahtivat tunnollisuuttaan organisaation somekanavia iltaisin, viikonloppuisin ja jopa lomilla.

Jopa 45 prosenttia viestinnän ammattilaisista on päivystänyt työnantajansa somekanavia ilman korvausta.

Markkinointikollektiivin tuoreimmassa podcast-jaksossa kerrottiin viestijästä, joka kantoi kaveriporukan lomareissullakin läppäriä mukanaan ja vilkuili sitä toistuvasti. Työnantaja oli antanut hänelle tehtäväksi julkaista viikonlopun aikana pari postausta tiettyyn kellonaikaan. Vaikka postaukset oli valmisteltu etukäteen, ne edellyttivät käynnissä olevan tilanteen seuraamista ja päivittämistä tuoreeltaan someen. Lomatunnelmaa oli tällaisessa paineessa mahdotonta saavuttaa.

Eräs toinen viestinnän ammattilainen kertoi tehneensä somepäivystystystyötä vaativassa kriisitilanteessa vuosia ilman korvausta. Sen seurauksena viestijä koki unettomuutta, stressiä ja muita fyysisiä oireita. 

Jopa 45 prosenttia viestinnän ammattilaisista on päivystänyt työnantajansa somekanavia ilman korvausta, selviää viestijöille suunnatusta kyselystä. Sosiaalinen media on jysähtänyt elämäämme kuin meteoriitti taivaalta. Yksi haaste on, että somekanavissa voi leimahtaa milloin vain. Kaikki organisaatiot eivät ole herkkiä somekriiseille, mutta joillekin jatkuva läsnäolo somessa on maineenhallinnan vuoksi välttämätöntä.

Kaikki organisaatiot eivät ole herkkiä somekriiseille, mutta joillekin jatkuva läsnäolo somessa on maineenhallinnan vuoksi välttämätöntä.

Sosiaalisen median päivystystyö on työaikalain termejä käyttäen säännöllisen työajan ylittävää varallaoloa – eli käytännössä puhelimen pitämistä taskussa (huom. ei edes vilkuilua). Kun puhumme arkikielisesti somepäivystämisestä, se tarkoittaa käytännössä myös kanavien läpikäyntiä ja viesteihin tai jakoihin reagoimista. Tämä puolestaan on ylityötä, josta lain mukaan korvataan eri tavalla (lue: enemmän) kuin varallaolosta. Tämä yhdistelmä menee monelta yli hilseen, minkä vuoksi riskinä on, että koko somepäivystyksestä ei makseta lanttiakaan.

Sosiaalinen media on harmaan työn keidas – mutta sen ei tarvitsisi olla sitä. Työnantajani Viesti ry:n vappuna julkaisema vähimmäiskorvaussuositus päivystämisen korvaamisesta on yksi työkalu vähentää viestinnän alan harmaata työtä. Mutta se ei riitä.

Ensinnäkin jokaisen viestijän on lisäksi syytä ottaa puheeksi työyhteisön käytännöt sosiaalisen median päivystämisestä omalla työpaikallaan. Toisekseen viestijöiden on vaadittava, että omalle tiimille rakennetaan selkeät pelisäännöt päivystämisestä: onko sitä vai ei, ja jos on, niin sovitaan korvauksista mustaa valkoisella. 

Onneksi meillä on jo olemassa organisaatioita, joissa varallaolokäytännöt ovat hallussa. Kunhan tunnistetaan myös se ylityö.