Me nepsyt* olemme kuin kärpäset: missä on yksi, siellä on pian lauma. Mainostoimisto on meille herkullinen auringossa muhinut lihapala. Jos olet neuroepätyypillinen luovalla alalla, et ole yksin.
Kirjolla olevilla ihmisillä on valtaväestöstä poikkeava tapa käsitellä tietoa ja maailmaa, ja luova toimisto ilman erilaisia ajattelijoita olisi melko epäluova toimisto. Parhaimmillaan tällaiset erilaiset ajattelijat inspiroivat tiimiä ja tuovat pöytään ideoita boksin ulkopuolelta. Se tulee heiltä luonnostaan, koska he eivät ole koskaan päässeet boksin sisälle.
Pahimmillaan he löytävät itsensä keskeltä kaaosta. Projektista tuli monimutkaisempi kuin sen kuului alun perin olla. Kaikki ymmärsivät toisensa väärin. Proikkari luovutti ja luova johtaja otti sapattivapaan kirjan kirjoittamiseen.
Olen pärjännyt adhd-tyypillisenä mainosmaailmassa yli vuosikymmenen.
Olen pärjännyt adhd-tyypillisenä mainosmaailmassa yli vuosikymmenen. Se ei olisi onnistunut, ellen olisi oppinut keinoja, joiden avulla olen useammin parhaimmillani kuin pahimmillani. Päätin listata niistä muutaman. Tässä siis kolme vinkkiä, jotka voit ohittaa, mutta jos olet neuroepätyypillinen, sinun ei ehkä kannata.
Kahden kirjolla olevan keskustelu voi keskittyä faktojen jakamiseen. Sinä kerrot kaiken, mitä tiedät hapanleivän leipomisesta. Minä kerron kaiken mummustani, joka leipoi hapanleipää. Hyvä keskustelu. Faktoja vaihdettiin.
Mutta se ei toimi ei-nepsyjen maailmassa. Neurotyypillisten kommunikaatiossa voi olla mukana paljon tietoa pehmustavaa, kiertelevää tai epäsuorasti ilmaistua, lisäarvottavaa viestintää. Neuroepätyypillisenä saatat huomata, että olet missannut tuon hiljaisen tiedon, jos kaikki muut tiimissä tuntuvat tietävän, mitä tehdä – ja sinä tunnet olosi hölmöksi.
Olet varmasti kuullut neuvon noita tilanteita varten: Kysy, jos et tiedä. Ei ole tyhmiä kysymyksiä.
Väärin.
Tee kysymystulvan esittämisen sijaan näin: jos olet kysynyt kysymyksen ja vastaus on epäselvä, katso vastaajaa kolme sekuntia silmiin.
Neurotyypillisten mielestä tyhmiä kysymyksiä ja kyselijöitä on. Useampi kuin yksi kysymys saa heidät helposti tuskastumaan. Neuroepätyypillisellä olisi niitä kuitenkin kysyttävänä useampia. Mitä siis tehdä, jos yksi kysymys ei riitä?
Tee kysymystulvan esittämisen sijaan näin: jos olet kysynyt kysymyksen ja vastaus on epäselvä, katso vastaajaa kolme sekuntia silmiin.
Pidä katsekontakti. Älä puhu. Hän todennäköisesti jatkaa vastaustaan, ja saat enemmän selkeyttä tilanteeseen.
Tämä kolmen sekunnin sääntö mullisti elämäni. (Huom: jos venytät aikaa yli kolmen sekunnin, vaikutat uhkaavalta tai oudolta. Tai flirtiltä.)
Kirjoita tai puhu ideasi auki ennen kuin jaat ne tiimillesi. Muuten saatat tosi paikan tullen harhautua, kun yksi ajatus tuo bonuksena kaksi muuta ja päädyt selittämään, miten kiehtovaa ihmisten vääristynyt aikakäsitys on ja että faaraot elivät samaan aikaan kuin mammutit.
Adhd-tyypillisen aivoissa ei ole koskaan hiljaista. Ajatukset ovat kuin satapäinen laivasto tuuliajolla.
Jollat lipuvat leppeän merituulen vietävänä. Busterit pyörivät ympyrää. Purjeveneellä kuvataan tosi-tv:tä. Jahdin kannella on bileet, ja sieltä huudellaan törkeyksiä ohikiitävän kilpaveneen soutajille.
Joku on lastannut laivansa täyteen papukaijoja, jotka toistavat yhä uudelleen ja uudelleen sitä aivoissa hyvältä tuntuvaa kertsiä siitä biisistä, jonka nimeä et millään muista.
Kun laivaston saa kulkemaan samaan suuntaan, sitä kutsutaan hyperkeskittymiseksi. Silloin laivastoa ei pysäytä nälkä, sähköpostit tai nukkumaanmenoaika.
Hyperkeskittymisellä on vain yksi vihollinen: yllättävä ääni. Kuten kollegan nauru, joka kaikuu avokonttorissa ja ampuu ilotulitteita laivaston ylle. Olisiko tuolla jotain hauskempaa?
Adhd-tyypillisen aivoissa ei ole koskaan hiljaista. Ajatukset ovat kuin satapäinen laivasto tuuliajolla.
Ja niin Buster törmää jollaan. Papukaijat sekoavat rytmissä, jahdin samppanjat lentävät yli laidan. Tosi-tv-ryhmän kuvaaja syöksyy auttamaan jollalla matkustanutta eikä huomaa tallentaa money shotia, mikä saa tuottajan puhkeamaan itkuun.
Jossain kaukana papukaija vaihtaa Star Warsin tunnariin.
Laivaston takaisin järjestäytyminen voi viedä tunteja.
Tarinan opetus? Panosta kunnollisiin ääntä eristäviin kuulokkeisiin.
*Neuroepätyypillisyys sisältää laajan kirjon neurologisia tiloja, kuten autismin, adhd:n, dysleksian ja dyspraksian. Nämä vaikuttavat siihen, miten henkilö käsittelee tietoa ja kokee maailman. Adhd ja autismi ovat neuropsykiatrisia tiloja, joiden oireet ja vakavuus voivat vaihdella suuresti. On arvioitu, että noin 2-4 % aikuisväestöstä on adhd.
Helinä Leppänen on copywriter, joka on ollut alalla sen verran kauan, ettei häpeä jaella neuvoja, mutta sen verran vähän, että ei ole ehtinyt kyynistyä.
