”Olet liikaa esillä ja rakennat omaa henkilöbrändiäsi. Vaikuttaa, että edistät omaa asemaasi ja pönkität omaa näkyvyyttäsi.”

Jos otat kantaa näkyvästi ja olet aktiivinen sosiaalisessa mediassa, sinäkin olet todennäköisesti saanut vastaavaa palautetta omassa työpaikassasi. Motiivejasi epäillään. Sinua syytetään oman edun tavoittelusta ja firman edun hylkäämisestä. Näin minullekin on käynyt.

Tiedämmehän me kaikki, kuinka vähän kiinnostaa tykätä kollegan jakamasta lehdistötiedotteesta Linkkarissa.

Yksi absurdeimmista argumenteista oli, että hyödynnän ja hyödyn saamastani työkokemustani ja en siten voi pitää ajatuksia ominani. Logiikka taustalla oli, että olin kerryttämästäni ymmärryksestä työnantajalleni velkaa eikä minulla ollut oikeutta omistaa näkemyksiäni, saati sitten sanoa niitä julkisesti.

Tällainen ajattelu ei kestä päivänvaloa, sillä se ei anna arvoa sille, miten ihmiset luovasti yhdistelevät kokemuksiaan uniikeiksi oivalluksiksi. Itsenäinen ajattelu ja monipuolinen työkokemus olivat tervetulleita työnhakuvaiheessa, mutta sen jälkeen suu olisi pitänyt laittaa suppuun ja pitää katse lattiassa. Miksi on näin?

Työntekijäaktivistit, asiantuntijavaikuttajat ja harrastelijatuottajat ovat suhteellisen uusi ilmiö, mikä tekee heistä vaikeasti määriteltäviä. Vaikeasti määriteltävä on vaikeasti ennustettava ja siten epäilyttävän arvaamaton. Mitä hän tekee seuraavaksi, onko hän opportunisti, käyttääkö hän työaikaansa väärin, kalasteleeko hän uusia työmahdollisuuksia?

Kun kymmenen vuotta sitten some oli kielletty vielä joillakin työpaikoilla, nyt sen arvo verkostoitumisen välineenä on ymmärretty. Samanlaista ymmärrystä toivoisi vähitellen annettavan myös asiantuntijavaikuttajille.

Työntekijöiden näkyvyys on sosiaalista myyntiä parhaimmillaan.

Yritykset ovat jo kauan yrittäneet aktivoida työntekijöitään somelähettiläiksi jakamaan tuottamaansa sisältöä. Sen on kuitenkin toivottu tapahtuvan yrityksen ehdoilla, vaikka tiedämmehän me kaikki, kuinka vähän kiinnostaa tykätä kollegan jakamasta lehdistötiedotteesta Linkkarissa.

Mutta kun tuttava kertoo työpäivästään, tekemistään oivalluksista tai löytämästään työn ja vapaa-ajan tasapainosta aidosti ja intohimolla, et voi olla klikkaamatta peukkua tai jopa sydäntä. Satavatko pointsit silloin vain kirjoittajalle, vai voisiko olla, että myös kirjoittajan työllistänyt yritys hyötyy postauksesta?

Minulla on yksi viesti työnantajalle, joka huolii siitä, että heillä on näkyviä työntekijöitä ja että työntekijät näkyvät yksilöinä enemmän kuin firman edustajina: suu suppuun ja nauti työntekijän organisaatiollenne tuottamasta mainehyödystä.

Työntekijöiden näkyvyys on sosiaalista myyntiä parhaimmillaan, ja ennen pitkään tuotto kotiutuu mainehyötynä, työhakemuksina ja suorina yhteydenottoina. Kaupallisella kielellä sanottuna inbound-yhteydenottojen määrä lisääntyy, rekrytointikustannukset pienenevät ja brändiarvo kasvaa.

Miksi kukaan vastustaisi sellaista?

Asiakaskokemuksen rakentaminen on muutakin kuin mittareiden tuijottamista. Se on tekoja, uskallusta ja suunnan näyttämistä. Palvelumuotoilun moniosaaja ja ikuinen optimisti Ulla Jones analysoi kolumneissaan asiakaskokemuksen kehittämistä ja vaahtoaa joskus muutoksen hitaudesta.