On vuoden 2008 joulukuu. Istun eurooppalaisessa seurueessa Perun pohjoisrannikolla. Ilman erillistä pyyntöä seurueen saksalainen jäsen alkaa kertoa, miksi seurueeni kaikki muut jäsenet ravaavat ravintolan WC-tiloissa toistuvasti.
Seuraavan tunnin aikana samainen herrasmies on onnistunut vakuuttamaan minut insinöörimäisellä tarkkuudella siitä, miksi hänen mielestään on vaaratonta käyttää silloin tällöin kokaiinia.
Lähtökohdat vakuutteluuni eivät sinänsä olleet kovin helpot, koska minussa eli tuolloin vahvasti kouluaikaisen huumevalistuksen eetos: “kerran kun kokeilet, niin elämä on pilalla”.
TikTok vaikuttaa olevan keskittymiskykymme rapauttamisen äärimmäinen väline.
Pikakelaus syksyyn 2022.
Istun koripallon EM-kisojen aikaan prahalaisen AirBnB-asunnon keittiössä. Seurueemme 25-vuotias jäsen alkaa näyttää meille yli 35-vuotiaille jäsenille YouTubesta suosittuja TikTok-sisältöjä. Varsinaista sisältöä suurempi järkytys on sisällön muoto. Siinä ei mielestäni ole päätä eikä häntää. Mieleni ei taivu TikTok-tempoon.
Miksi somekanava TikTok sitten pelottaa minua enemmän kuin laiton stimulantti kokaiini? Viimeiset kymmenen vuotta olen aktiivisesti rakentanut toimintamalleja, jotka auttavat minua hallitsemaan sosiaalisen median addiktiotani. Facebookin ja Twitterin systemaattisen käytön lopetin viime vuosikymmenen puolella. Viikoittain käyttämäni LinkedIn- ja Instagram-sovellukset poistan puhelimestani säännöllisesti, jotta en antaisi niiden ohjailla ajatteluani ja tekemistäni ihan niin vahvasti.
Harrastuspuolella olen valinnut ja juurruttanut arkeeni sellaisia tylsähköjä yksilölajeja kuin jooga, juoksu, uinti ja tietoinen hengittely. Kaikki harrastukseni ovat tietyssä mielessä tukifunktioita keskittymiskyvylleni (työ)elämässä.
Vaikka TikTok nopeatempoisena videopohjaisena kanavana parantanee joidenkin yksilöiden visuaalisen viestinnän taitoja, samalla se vaikuttaa olevan keskittymiskykymme rapauttamisen äärimmäinen väline. Keskittymiskyky taas on olennainen lukutaidon ja erityisesti luetun ymmärtämisen kannalta. Nämä taidot ovat Suomessa viimeisten tutkimusten valossa heikentymässä. Enkä yksinkertaisesti usko, että tämän tilanteen korjaamiseen riittävät TikTok-influenssereiden jakamat ADHD-kokemukset ja sen myötä lisääntyneet ADHD-diagnoosit.
Valtio kontrolloi kokaiinin saatavuutta ja käyttöä, mutta TikTokin saatavuutta ja käyttöä ei kontrolloi kukaan.
Valtio kontrolloi kokaiinin saatavuutta ja käyttöä, mutta TikTokin saatavuutta ja käyttöä ei kontrolloi kukaan. Tästä syystä pelkään TikTokia enemmän kuin joskus pelkäsin kokaiinia. Ehkä sinunkin pitäisi.
Yksilönä voin toki olla vain menemättä TikTokiin. Mutta voinko markkinoijana ja markkinoinnin ammattilaisena jättäytyä sen ulkopuolelle samalla, kun palvelemani asiantuntijayrityksen toimitusjohtakin on jo siellä?
Vaadinkin täten TikTokia Suomessa sääntelyn alle, vaikka en ole sitä koskaan vielä edes kokeillut. Rajoituksilla autamme nuoria säilyttämään keskittymiskykynsä. Keskittymiskykyyn panostamalla taas parannamme nuorten työssä jaksamista.
Ehkäpä pystyisimme sääntelyllä kehittämään yhteiskuntaa sosiaalisen median palveluiden osalta sellaiseen suuntaan, että muut eurooppalaiset valtiot voisivat ottaa meistä mallia. Vastaavasti me voimme halutessamme ottaa mallia muista eurooppalaisista sivistysvaltioista, on sitten kyse viinien myymisestä ruokakaupoissa tai kokaiinin käytön rangaistavuudesta.
Mikko Rindell on tanssiva piirakkaleipuri, jonka lempipuuhiin kuuluu sosiaalinen vetelehtiminen. Rindell uskoo tunteiden sanoittamisen olevan avain parempaan ja monin tavoin kestävämpään (työ)elämään. Kirjoituksissaan hän käsittelee tavalla tai toisella mielenterveyttä markkinointialalla.