Moni meistä on viime aikoina hakenut töitä. Useat hakevat niitä edelleen. Työttömiä on alati enemmän, ja heistä moni haluaisi töihin, joten jokaiseen paikkaan on tunkua.
Markkinointi ja viestintä ovat olleet pitkään hankalassa tilanteessa, eikä piristymisen merkkejä näy vielä horisontissa. Yritykset vaikuttavat potkivan markkinoijia ulos enemmän kuin ottavan heitä sisään, joten jokainen avoin työpaikka on hakijalle arvokas mahdollisuus. Silläkin uhalla, että hakuprosessi menee päin helvettiä.
Tässä tilanteessa useimmat hakijat ovat tottuneet siihen, että kaikista hakuprosesseista ei saa edes kuittausta hylätyksi tulemisesta. Jo pelkästään julkiset toimijat, joiden on pakko julkistaa virantäyttöpäätöksensä, tekevät prosessin eteen keskivertoa enemmän. ”Toivottavasti olet jatkossakin kiinnostunut meistä” -tyyppiset sähköpostit saattelevat hylkäyskirjeitä, mikäli niitä ylipäätään lähetetään.
Ja kyllähän työnhakija tässä tilanteessa on kiinnostunut. Ei siksi, että huonosta hakuprosessista jäisi hyvä mieli, vaan siksi, että hakukokemus on kriteeri, jonka perusteella hyvin harvoilla on varaa sysätä työnantajia mustalle listalle.
Rekrytointiprosessissa säästäminen ei ole niin sanottu "pitkän kevään" taktiikka.
Tällaisessa tilanteessa työnantajat kuitenkin tekevät ansan itselleen: rekrytointiprosesseista säästäminen ei ole niin sanottu ”pitkän kevään” taktiikka.
Ennen pitkää useimmat työttömät työnhakijat työllistyvät johonkin. He kartuttavat osaamistaan ja kokemustaan. Markkinatilannekin kohenee jonain päivänä, ja moni näistä osaajista hakee silloin uusia haasteita.
Siinä vaiheessa osaajat muistavat hyvät ja huonot aiemmat hakukokemukset. Tämän päivän säästötoimet voivat tarkoittaa, että tulevaisuudessa työnantajat kilpailevat kokeneemmiksi kehittyneistä osaajista - joilla on varaa valita, missä he uraansa jatkavat. Tuolloin esiin nousevat ne työnantajat, jotka ovat nähneet vaivaa edes pitääkseen hakijat kartalla rekrytointien aikana. Lisäpisteitä saavat luonnollisesti ne, joilla on ollut aikaa panostaa lisätietojen antamiseen, rekrytoinnin väliaikatietoihin sekä parhaassa tapauksessa palautekierroksiin rekrytointien lopussa.
Markkinoinnin ja viestinnän osaajilla on lisäksi se kaksiteräinen ominaisuus, että he ovat harvoin yksin ja hiljaa. Sana leviää puskaradiossa, kokemuksia jaetaan LinkedIn-julkaisuissa sekä muissa sosiaalisen median ryhmissä ja jo valmiiksi vaikuttajataustaiset hakijat lisäävät vettä myllyyn. Työnantajat punnitaan tulevaisuudessa, mutta paino määritellään nyt.
Lopuksi vielä urheilutermein: tänä päivänä kaikki haluavat pelata jossain joukkueessa, mutta parempina aikoina kukaan ei halua pelata joukkueessa, jonka johto on perseestä.
Valmistumisensa kynnyksellä hankeviestinnässä uransa aloittanut Lassi Perämäki on erityisesti tekstuaalisen viestinnän seppä, joka on viettänyt pari viime vuotta työnhakijana. Perämäki pyrkii ratkaisemaan dilemman, jossa töitä ei saa ilman kokemusta ja verkostoja, eikä kokemusta ja verkostoja ilman töitä. Hän raportoi kolumneissaan havainnoistaan ilmiön ympärillä.