“Maistuisiko makkara?”
“Saanko seuraavaksi sujauttaa kouraasi tuhdisti teesejäni?”
Reippaat pari tuhatta suomalaista kisaavat parhaillaan kahdestasadasta kausikortista Arkadianmäen areenalle. Kilpailu äänioikeutettujen huomiosta käy niin intohimoisena, että sille vetää vertoja enää toinen puutteen motivoima vokottelun muoto: rekrytointimarkkinointi.
Työnantajaviestintä ja poliittinen kampanjointi ovat kokemukseni mukaan ytimeltään liikuttavan samankaltaisia. Niissä myös toistetaan kerta toisensa perään samoja virheitä. Kokosin havaintoni kolmeen keväiseen tärppiin. Niiden avulla olet lyömätön niin vaalikentillä, osaajajahdissa kuin elämässäsi ylipäätään.
Älä anna A5-kokoisen flyerin rajoittaa ilmaisuasi, vaan pienennä rohkeasti fonttia.
Jos mielit eduskuntaan:
Olet ehdottomasti nappivalinta kansanedustajaksi. Tiedät sen, koska tunnethan itsesi läpikotaisin ja olet tuntenut jo lapsesta asti! Hyödynnä samaa mekanismia vakuuttaessasi äänestäjiä. Kerro itsestäsi koko totuus mitään lisäämättä ja varsinkaan mitään pois jättämättä. Älä anna A5-kokoisen flyerin rajoittaa ilmaisuasi, vaan pienennä rohkeasti fonttia.
Jos taas osaajien rekrytointi kiinnostelee:
Facebook suosittelee mainoksen maksimipituudeksi 15 sekuntia, mutta sehän koskee vain työpaikkoja, joista ei riitä mielenkiintoista sanottavaa. Ainutlaatuinen matkanne pula-ajan valtionyhtiöstä amerikkalaisen eläkerahaston puudeliksi ansaitsee tulla kerrotuksi. Sitä paitsi tuo huonoa karmaa jättää luettelematta ketterän yrityksenne jokaista 12 divisioonaa. Jäikö viesti edelleen vähän vajaaksi, vaikka esittelitte ylpeänä myös vastuullisen toimintanne käden-, jalan- ja sormenjäljet? Kokeile mainita, että teillä pääsee tekemään merkityksellistä työtä. Siitä vastaanottaja tietää, että teillä pääsee tekemään merkityksellistä työtä.
Jos kiikarissa on paikka kansan palvelijana:
Ei tarvitse olla markkinoinnin ammattilainen tietääkseen, että markkinoinnissa kyse on lähinnä ilmoitusten ostamisesta. Ilmoitus on eräänlainen life hack: sillä saa nimensä lehteen, vaikkei muuten saisi. Katuviisaana tiedät, että pienikin mainos painetussa Hesarissa huutaa uskottavuutta. Älä kuitenkaan unohda, että sote-vaalien jälkeen vuorossa on jälleen perinteiset some-vaalit. Juuri nyt se tarkoittaa sitä, että osan äänestysikäisistä tavoittaa TikTokissa. Kaikki, mikä ei mahtunut flaikkuusi, on ehdasti pristiiniä tokkikontsaa.
Ilmoitus on eräänlainen life hack: sillä saa nimensä lehteen, vaikkei muuten saisi.
Jos puolestasi olet rekryhousut jalassa:
Aika on rahaa, eikä sitä pidä tuhlata brändisi ydinviestien valintaan tai kohdeyleisöösi tutustumiseen. Osaajapulassa välinevetoisuus on kingi, koska se tekee benchmarkingin helpoksi. Benchmarking on sitä, että katsotaan, mitä joku toinen tekee erottuakseen massasta, ja sitten erotutaan itse massasta tekemällä sitä samaa. Teiltä varmasti löytyy jo oma Spotify-lista? Logo louhittuna Minecraftissa? Ei sinulta mitään puutu. Paitsi ehkä muutama My Day -video.
Kun katiskasi kaipaa äänestäjiä:
Pääsitkö läpi? Onnittelut! Eikö tällä kertaa tärpännyt? Ehkä ensi kerralla sitten. Kummassakin tapauksessa on ehdottoman tärkeää, että yhteydenpito äänestäjiin päättyy tähän. Älä missään nimessä vaivaa ketään kuulumisillasi seuraavaan neljään vuoteen. Osallistu täysistuntoihin ja edistä asioita valiokunnissa, mutta älä pidä turhaa ääntä itsestäsi. Kyllähän ihmiset seuraavat uutisia. Säästele itseäsi seuraaviin vaaleihin, niin pääset taas aloittamaan puhtaalta pöydältä!
Kun rekrytointisi ovat yhtä tulipalojen sammuttelua:
Saitko runnottua tärkeän rekryn maaliin? Niin sitä pitää, nimet paperiin ja business as usual! Seuraavaa kertaa ei varmaan tulekaan, koska työpaikallasi kukaan ei ikäänny, mieti itsensä haastamista tai ylipäätään ole avoinna uusille mahdollisuuksille. Koska selvisit akuutista kriisistä, momentum on ohi myös työnantajabrändin kehittämisestä. Sitä paitsi tulihan ne arvotkin jo kirjattua nettisivuille. Siellähän ne diginatiivit pyörivät.
Työnantajabrändiä ei voi keksiä, mutta sen voi löytää. Johtava konsultti Lauri Vaisto kavahtaa rekrytointi-ilmoitusten kliseitä ja ihailee työpaikkoja, joissa kulttuuri ja strategia mahtuvat syömään aamiaista yhdessä.
