Tilasin mielijohteesta viikonlopuksi paperi-Hesarin. Se on kolahtanut postiluukustani joka lauantai ja sunnuntai nyt kolmen viikon ajan, mutta kertaakaan en ole sitä lukenut. Siinä se lojuu ensin eteisessä lattialla, sitten ruokapöydällä, sitten otan liitteet talteen ja taittelen loput kierrätyspaperiin. Lopulta sinne päätyvät myös liitteet – avaamattomina.
Oli aika, jolloin paperilehti oli lempiuutislähteeni. Se aika oli vuosituhannen alussa, ja sen jälkeen en olekaan lehteä tilannut. Vuosi 2001 oli muutenkin käänteentekevä, sillä luovuin silloin myös lankapuhelimesta ja televisiosta. Kumpaakaan en ole sittemmin tarvinnut. Jossain vaiheessa myös CD- ja DVD-kokoelmat, rannekello ja paperiset muistiinpanovälineet ovat jääneet käytöstäni pois. Muistivihon sentään otin muutama vuosi sitten takaisin käyttöön.
Luopumisessa on oma draaman kaarensa, jossa uusi tilanne on aluksi vieras, mutta muuttuu hyvin nopeasti pysyväksi, jos muutos on luonteva ja käyttäytymistä tukeva.
Viimeisen kahden vuoden aikana olemme kollektiivisesti luopuneet toimistoista, työpisteistä työpiste-ergonomista ja yhteisistä lounaista. Se ei ehkä käynyt ihan yhtä kivuttomasti kuin vapaaehtoiset luopumiset, mutta emme me niidenkään olemassaoloa kyseenalaistaneet ennen kun ne olivat poissa.
Luopumisessa on oma draaman kaarensa, jossa uusi tilanne on aluksi vieras, mutta muuttuu hyvin nopeasti pysyväksi, jos muutos on luonteva ja käyttäytymistä tukeva. Jos luopuminen on vapaaehtoista mutta teennäistä, muutos saattaa jäädä puolitiehen. Google osaa kertoa muun muassa, että Alicia Keys käyttää taas meikkiä ja Victoria Beckham korkokenkiä.
Muutama vuosi sitten näytti mahdolliselta, että oman auton käytöstä voisi ehkä luopua. Oli minuuttitaksaisia kaupunkiautovaihtoehtoja ja kuukausimaksullisia kausiautoja. Mutta viimeistään korona muutti ilmiön suunnan.
Pian kahvin, suklaan ja banaanien ennustetaan muuttuvan luksustuotteiksi. Tapahtuuko se vapaaehtoisesti vai pakon kautta? Data kertoo, että matala-alkoholisten tuotteiden ja kasvimaitojen kulutus on lisääntynyt samalla, kun eläinperäisten tuotteiden käyttö on vähentynyt. Tämä näyttää tapahtuneen vapaaehtoisesti, joten on mahdollista, että muutos jää pysyväksi.
Mistä sellaisesta seuraavaksi luovut, jonka olemassaoloa et ehkä tänään vielä edes kyseenalaista?
Mistä sellaisesta seuraavaksi luovut, jonka olemassaoloa et ehkä tänään vielä edes kyseenalaista? Uusien tavaroiden ostamisesta lahjaksi? Sukupuolivärittyneistä termeistä kuten esimies, isännöidä, miehittää? Kotiavaimesta?
Yllä mainituista luopuminen saattaa ottaa vielä aikansa. Sillä välin kiinnitän huomiosi yhteen asiaan, jonka muuttumista et ehkä ole edes huomannut, vaikka saatatkin jo elää uudessa normaalissa. Olemme luopuneet pitkistä työurista ja eläkevirka-ajattelusta. Työpaikan vaihtaja ei ole epäluotettava ja hankala. Työssä viihtyminen ja työn mielekkyyden perässä liikkuminen ovat ok. On käynnissä ulkokuoresta ja rooleista luopuminen. Tunteet saa tuoda työpaikalle, ja niiden tunnistamiseen panostetaan. Oma ihmisyys saa tulla näkyviin ja sinut halutaan nähdä kokonaisuutena. Tästä tulee pian normi, jonka poikkeamiin suhtaudut kuin reliikkeihin menneisyydestä.
Asiakaskokemuksen rakentaminen on muutakin kuin mittareiden tuijottamista. Se on tekoja, uskallusta ja suunnan näyttämistä. Palvelumuotoilun moniosaaja ja ikuinen optimisti Ulla Jones analysoi kolumneissaan asiakaskokemuksen kehittämistä ja vaahtoaa joskus muutoksen hitaudesta.
