Ilmarisen toimitusjohtaja Jouko Pölönen varoittamassa luontokadosta. PwC Suomen toimitusjohtaja Mikko Suominen kaipaamassa ja Fortumin toimitusjohtaja Markus Rauramo tavoittelemassa monimuotoisuutta päättäviin tehtäviin. Koneen hallituksen varapuheenjohtaja Jussi Herlin liputtamassa feminismin puolesta.

Monet nykyjohtajista ovat rohkeita – ja äänekkäitä. Vielä muutama vuosikymmen sitten maan tapa oli, ettei bisneksiä sopinut sotkea politiikkaan. Ylimpään johtoon kivunneiden julkinen rooli rajautui tyypillisesti oman yrityksen tai toimialan näkymien kommentointiin. Nyt on toisin.

Kaksi asiaa on muuttunut. Ensimmäinen on keskustelun julkisuus. Yritysjohtajat ovat aina olleet aktiivisia yhteiskunnallisia keskustelijoita kabinettien hämärissä. Nyt ajatuksille haetaan näkyvyyttä reippaammin tiedotusvälineiden kautta. 

Toinen muutos on tapahtunut keskustelun sisällöissä. Kannanotot arvoihin kytkeytyvissä ja polarisoivissa kysymyksissä ovat yleistyneet tavalla, jota vanha kaarti olisi kartellut kuin ruttoa.

Raikkaimmat ulostulot on menneen kesän aikana kuultu rasismista.

Ilmastonmuutos ja yhdenvertaisuus alkavat olla aiheina vähemmän repiviä ja jopa valtavirtaisia. Raikkaimmat ulostulot on menneen kesän aikana kuultu rasismista.

Se on selväsanaisesti tuomittu muun muassa OP:n pääjohtaja Timo Ritakallion, Nokian toimitusjohtajan Pekka Lundmarkin ja Koneen toimitusjohtajan Henrik Ehrnroothin äänellä. 

Kun johtaja ottaa kantaa yhteiskunnalliseen epäkohtaan, hän lähettää vahvan viestin. Työnantajabrändin näkökulmasta kantaaottava johtajuus onkin valtava etu. Työntekijät haluavat työskennellä työpaikassa, jonka johto seisoo julkilausuttujen arvojensa takana. Johtaja, joka uskaltaa ottaa kantaa, osoittaa, että yrityksessä arvostetaan avoimuutta, rehellisyyttä ja eettisyyttä.

Selkärankaisimmat yritysjohtajat osoittavat rohkeutta ottamalla kantaa myös silloin, kun pelko vie voiton poliittisesti valituista johtajista. Jonkinlaisen mitalin pioneerityöstä ansaitsee Keith Silverang. Jo vuonna 2015 silloinen Technopoliksen toimitusjohtaja tuomitsi paitsi eduskunnasta sittemmin pudonneen kansanedustajan rasistiset näkemykset myös ulkoministeri Timo Soinin vaikenemisen: “Jos sinulla on valtaa, esimerkiksi viestinnällistä valtaa, ja et tässä tilanteessa käytä sitä, olet osa ongelmaa”.

Johtaja, joka uskaltaa ottaa kantaa, osoittaa, että yrityksessä arvostetaan avoimuutta, rehellisyyttä ja eettisyyttä.

Tämänkaltaista johtajuuden voimaa ei pidä vähätellä. Yhdysvaltalainen taloustieteilijä Rebecca M. Henderson toteaa kirjassaan Reimagining Capitalism in a World on Fire, kuinka arvot ja merkitys voivat olla hyvää bisnestä, mutta vain jos johtajat todella sisäistävät ne ja muuttavat toimintaansa niiden mukaisiksi. Tarvitsemme johtajuutta, jossa uskalletaan laittaa itsensä peliin ja myös laajentaa näkemyksiä siitä, mitkä asiat kuuluvat yritysjohdon puheisiin.

Sattumoisin Keith Silverang tunnetaan myös Helsingin pörssin ensimmäisenä ulkomaalaisena toimitusjohtajana. Ehkä hän ei vain osannut toimia maassa maan tavalla – odottaa vaikeita asioita hyssytellen vuorineuvoksen arvonimeä ja automaattista kutsua Linnan juhliin. Ehkä maahanmuutto on tosiaankin omiaan järkyttämään perisuomalaista kulttuuria. Ehkä ihan hyvä niin.